Inarikettu: elokuuta 2017

torstai 31. elokuuta 2017

Sarin kanssa Luulammelta Taajoslaavulle

Että mihin te sitä kermaa tarvitte? Jotenkin se asia lähti lapasesta, että kuinka näppärästi vaahtoutuisi kerma kun talsii epätasaisella alustalla tai voisi ottaa sähkövatkaimen mukaan ja laittaa töpselin Heinin nenään niin saataisiin virtaa. Mutta oli meillä ihan pursotettava kermavaahto mukana! Ai luoja tätä toimintaa!

Lähdimme siis Sarin kanssa matkaan. Suunnitelmana oli tulistella paljon ja kävellä Luulammen tuvalle Kiilopäältä. Aiemmin asiasta kirjoitinkin, että etappi väli suuntaansa olisi n. 5km. Haimme aamusta koiran, Turren mukaan ja suuntasimme Saariselän nesteen kautta Kiilopäälle. Aloitimme matkan n. puolen yhden toista aikaan.

UKK täältä tullaan!

Turre ja Sari

Luulammelle matka taittui kälättäessä ja riekoksi luultu valkea paiste osoittautui mönkijäkuskin kypäräksi. Muutamat mustikat olivat kypsiä ja napsin niitä matkatessa. Aurinko paistoi ja oli mukavan lämmin tuulikin. Luulammella tulisteltiin ja paistettiin nuotiolla makkarat, härkäpapupyörykät ja syötiin jälkiruokaa :) Tähän siis tarvittiin se kermavaahto: piparimurska pohjalle, päälle lakkoja ja kermavaahtoa :) Kyllä kelpaa.

Luulampi

Aurinko paistaa!

Ei tämän voi kun kuvata!

No niin!!

Koska aurinko helli meitä ja kellokaan ei tikuttanut liikaa, läksimme vielä kohti Taajoslaavua. Sinne vei vanha latupohja ja muutaman suon ylitys teki hieman haastetta, kun tohvelit meinasi kastua. Tämä siis huomioikaa kun suutatte laavulle. Mutta laavulle pääsy palkitsi kyllä rämpimisen. Laavu, puuvaja ja puuC joen varressa sekä hyvä maa-alusta telttailuun on suositeltava yöpymiseen :)

Turre Taajoslaavun puuvajalla

Vesipiste!

Taajoslaavu

Lepohetki ja päiväkahvit

Että mitä sinä kysyit?

Porukkakuva :)

Taajoslaavulta hipsimme sitten jälleen suon yli, tosin muutaman kerran oikaistiin Sarin GPS.n avulla, ettei pahimpaan silmään astuttu. Luulammella syötiin vielä hernesoppaa ja läksimme kävelemään takaisin Kiilopäälle. Reitti vei (mielestäni) Ahopäiden yli ja nousu oli melkoinen. Tie oli perushiekkatie, joten oli sen puolesta helppo, mutta nousu vaan oli piiitkä.

Hän otti viilennystä purossa :)

Sari

Jälkiruoka mustikassa

Ahopäältä

Auringon laikkuja

Vielä hymyilytti :)

Kiilopäällä menimme savusaunaan ja uimaan perinteisesti kiilopuroon, jonka asteet olivat nyt laskeneet viimeviikon 11 asteesta 9. Virkisti ja esti pahimmat kivut kintuissa, kun päivän saldoksi saimme askeli 19 km. Vielä Pirkon pirtin kautta ehkä parasta pizzaa!

Kiitos Sari ja Turre kauniista päivän vietosta!

- Heini

Iltapäivän kävelyillä

Aamukammassa piikkejä, hetkine, 11! Ei montaa ja vaan yksi vapaa ennen finaalia. Kaamiaa kun on jännää :D Puoli vuotta hurahtanut, no nyt tuntuu että nopeasti, mutta eipä tuntunut kyllä toukokuun vesisateissa. Mitä olen nyt sitten touhuillut kun Hanska päästetty maailmalle? No, olen ollut hommissa. Työpäivien jälkeen olen (tehnyt ihan suunnitelman), ottanut välipalan ja tauon Gilmoren tyttöjen parissa ja lähtenyt lenkille. Lenkkikohteina ovat olleet vanhat tutut; Jänkkävaara, Rajakangas ja Koppelo. Tänne saapui maanantaina aivan ihana auringopaiste ja ilmassa tuoksuu syksy. Olen kouluvuosikalenteri eläjä ja mielestäni vuosi ja uudet asiat aloitetaan syksyllä. Joten syksyssä ja sen tuoksussa on aina jotain kutkuttavaa. Nyt kaipaan krysanteemin ostoa parvekkeelle, mutta kahden ikkunan asuntoon sellainen ei nyt sovi, mutta Erno kipaisepa hakemaan kun palaan!!

Töissä likat on kyselleet, että olenko jäämässä. Ja ei en minä taida olla. Tuntuu hieman nololta myöntää, että olen kaupunkilaistyttö (ainakin vesisadepäivinä) vaikka hilpaisen täällä pöpeliköstä toiseen, mutta eipä minulla hirmuisesti muuta täällä ole kuin se luonto. Parasta täällä myös! Maisemat ovat upeat, mutta omin maisema on meri. Hauska fakta, koska tunturin karuus ja kauneus on ihmeellistä, mutta olen merikaupungista kotoisin, joten miellän sen kasvillisuuden ja kivet ja tuoksun kaikista omimmaksi. Veikeää kun oppii itsestäänkin uutta.

Koppelosta, huomatkaa vaaleana tienpäässä nököttävä poro

Aurinkoa ja teiden varressa kasvavat peukaloonpään kokoiset pöly- ja koiranpissamustikat, jotka keräsin kuuliaisesti talteen

Kellertävää, mutta punertava maaruska on vasta hyvinvähäisesti tulossa

Keltane koivu

Koppelossa vedenäärellä

Tyyntä ja hyttysiä

Näkyy Ukonjärvi

Tehtävä listallakaan ei ole kuin Raja-Jooseppi ja jos nyt ei vapaapäiviksi muuta ja tuulet suotuisat niin vaikka ajelisi sinne.

- Heini

torstai 24. elokuuta 2017

Heini ja Hanska hukassa

Ensimmäisen päiväpatikan jälkeen

Tämä on kirjoitus kaveristani Elinasta. Elina lähtee nyt, kolmea viikkoa ennen minua. Olen ollut pakkaamassa puolitoista vuorokautta Elinan omaisuutta. Kevyttä kenraaliheininytselähteetavarapois! toimintaa ollaan harjoitettu kolmen pullon viiniä kanssa. Toki, olimme niin hienoja naisia, että siivosimme myös paitsi viemärit niin korurasiatkin. Vaatekaappi oli silti suosikkini: Elinalla oli ehkä kymmenen toppia, jotka hän sitten laittaa lähtiessään baariin!!! Mahtavaa! Todennäjöisyys hän ei ole, että päätyy kutimet kädessä sohvalle kynttilän valoon, villasukat jalassa katsomaan tyttöjen erämaaretkeä tai Gilmoren tyttöjä areenasta :D :D Elina ehkä tunnetaan vähäisestä baari käymisestään ainakin täällä Ivalossa :D Mutta antaa mennä ✌ Onneksi juotiin ne muutamat pullot jo tyhjiksi, ettei vaan sattuisi mitään.

Tapasin Elinan siis töissä, hän oli yksi perehdyttäjistäni ja nappasi heti ajatukset suhtkoht yksiin. Paitsi, että ollaan molemmat käyty koulu Tampereella, niin ollaan kaakonkulmalta kotoisin. Yksi syy, että olen täällä viihtynyt niinkin hyvin ja verkostoitunut on Elina :) Oli mukava, kun oli joku kelle soittaa tai laittaa viestiä työpäivän jälkeen. Lähdettiin rehaamaan milloin minnekin. Toinen sai älliköyhän idean ja toinen on mukana samantien. Taittui matka niin Kilpisjärvelle kuin Luirojärvelle. Ollaan syöty aivan liikaa pannukakkua ja tehty mitä sokerisimpia suklaamunia pääsiäisenä. Vietetty yhdessä vappu ja juhannuskokkokin katsottu. On paljon mahtunut :) Tästä hää lähtee nyt niin olen tulossa tupareihisi ja ensi vuonna suuntaamme Skotlantiin patikalle!

Tässä kuvia keväästä syksyyn meistä (jotkut, useimmat kuvat ovat olleet esillä aiemmissa tarinoissa)

Kiilopää

Kiilopään kärähtäneet

Saanan takana

Saanalla

Aslakissa leffassa

Vappu Lauralla

Suvin ja Maunon kanssa Kaunispäällä

Aurorapolku Saariselällä

Vuotsossa vasanleikossa

Hommissa

Luirojärvelle matkalla

Lepotauko

Lepotaukoselfie

Sokosti

Kiilopään kesä kera koirien

Mukana Erno ja Vesakin Kiilopäällä, sekä koirat Kira ja Dino

Kiilopäältä alaspäin

Kiilopurossa Sarin ja Katjan kanssa

Pahkapäät

Voi mörkö tätä toimintaa

Seo! Täältä tullaan!

Kaikkien näiden paikkojen lisäksi olemme käyneet; Sodankylän Lidlissä, Sarilla saunassa, keräämässä hillaa suolla, K-raudassa, sata kertaa K-marketissa, muutaman kerran Kuukkelissa, Koppelossa, PaPaNassa syömässä, Laanilan kultalassa päiväpatikalla, saunottu Jannalla ja uitu Ivalojoessa, syöty itsemme ympyröiksi aamupalabuffetissa. Ikävä jää, mutta tulen moikkaamaan!

- Heini

Joenkielinen 535m

Paitsi, että olemme touhunneet puolitoista vuorokautta laittaen Elinan ja Dinon kämppää pakettiin ja puhtaaksi, Sarin saunottaessa meitä välillä, läksimme vielä tunturiin!

Torstai oli sumuinen, pilvinen ja kevyen sateinen kun starttasimme kohti Lemmenjokea. Tarkoituksena olisi patikoida Joenkilinen- nimiselle tunturille. Reitti kulkisi ensin soista metsikköä 8 km tunturiin, jonka ylittäisimme ja siitä alas lähellä Lemmenjokea kulkevaa harjua pitkin toiset kahdeksan kilometriä autolle.

Kohti Joenkielistä

Hienoista kellerrystä, kohta on ruskaaa :D

Polkua

Pitkin oransseja merkkejä

Siellä vilkkui viereinen

Päiväkahvit makkaralla. Työnjako kuin ennenkin: Elina värkkää nuotion ja minä hoidan muun

Alkumatka oli tosiaan hieman soista ja jopa vaelluskenkien tilalle märkään metsämaahan olisi purrut paremmin rehelliset saappaat. Tosin tunturissa on kiva kun on hyvin istuvat tohvelit. Muutama lakka siellä täällä ja jonkin verran mustikoita ;) Dino kulki hienosti porukoissa ja onnistuimme jälleen taittamaan matkan ilman elukanelukkaa.