Ailis

Edellisessä tekstissä mainittu kollega, joka on nimetty Martinaksi otti hellunsa kanssa minut mukaan mökilleen :) Seurueeseen kuului siis Seppo, Martina ja koirat. Läksimme aamusella yhdeksän maita ajelemaan kohti Inaria, jossa ensimmäinen (kuulemma varsin perinteinen) aamukahvi nesteellä. Tästä matka jatkui Angelin risteykseen ja sieltä tietä jos toistakin katvealueen ohi tietä, jossa mielestäni ei sovi autolla ajaa, mutta lava-auto eteni varsin näppärästi rantaan astikka. En joko ollut (taaskaan) kuunnellut tai sitten meni vain ohi kuin huominen juna, mutta tosiaan edessä oli vene matka. Alkoi hipsiä hookaksoota, mutta ei pahasti kastellut. Ilman meripahoinvointia matkasimme järven Ailiniemeen.

Mökkinen

Hillaportista jatkoimme matkaa tunturiin

Vesisateiden välissä

Verkoilla oli kaksi aboria ja siika

Rasse

"Nipsu on ajanut puuhun" vilahti muutamasti paikantimessa. 

Ensimmäisenä päivänä läksimme valloittamaan vastapäisen saaren vaaran. Reppu tuntui kevyeltä kameran ollessa mökillä tallessa. Veneellä ajoimme vaaran juurelle ja kapusimme ensin rantaviivasta ylös harjulle ja polkua pitkin nyppylälleä. Nyppylältä näkyi hyvin huomisen tuleva tunturi, ainoa vain että lakea verhosi pilviharso. Mettästä löytyi teeren kiekuroita, mustikoita ja suo. Vaara oli (korjatkaa jos väärässä) Vuopiovaara. Tästä ajelimme piiloparatiisisaarelle tai poukamaan, jossa oli hienohiekkainen ranta kauniissa niemessä. Löytyi nurkilta vielä jänkkä, jossa saimme lettujen kanssa kerättyä lakkaa.

Eihää minun lakkajahti loppunut, vaan muutamaan otteeseen painuin mökin taakse jänkällä keräämään marjoja. Mukavaa puuhaa :) tyhjenee pää ja saa jotain aikaiseksikin. Hillapeikoksi ristivät ja lämmittivät saunankin. Olen aivan haltoitunut pyöreistä, erivärisistä kiuaskivistä! Löyly oli kelpoa :) Paitsi, että pääsin temuamaan suolla niin pääsin mukaan verkoille! En muista koska viimeksi olisin ollut ja olihan se ihan hirveän jännää mitä tulee! (olen kaupunkilaistunut aikalailla). Kaksi ahventa ja siika.

Hiekkaa Ailiniemessä. Vesi oli + 15, eli tarkeni hieman pulahtaa

Järvessä kulki jokin oranssi siitepöly, jonka lähdettä ei keksitty

Kelloja

Juhannusruusuja ja rentunruusuja

Kenttä ja sireenit vielä kukassa :)

Martinan jalanjäljissä

Yön jälkeen läksimme kohti Tuormapäätä, tunturia. Tasainen vesisade, hyttyset ja kumisaappaat siivittivät reittiä. Seppo suuntasi ja varoitteli vuoroin kivistä, syvistä vesistä yms. Pääasiassa tarinoidessa matkataittui. Muutamaan otteeseen sadekin taukosi. Nähtiin jokusia poroja ja eritoten niiden jätöksiä. Noin kahden tunnin päästä olimme saapuneet perille. Voi veljet!!

Hieman utua...

 Martina ja maisemana Muddusjärvi

 Huipullaa!!!

 Martina ja Seppo :)

 Olihan vallan isäntäväki!

 Muotkatunturin erämaa

 Vihriätä, tykkäsin kovasti tunturi ja vaarajonoista

 Aurinko paistoi kauempana

 Muistutti hieman Kuubaa..

Keskityin kuvaamaan ja unohdin minne hää osoitti x))

Karpaloita

Aikamme ihasteltiin ja sovittiin kahvinkeitto paikaksi sitten alempaa (missä olisi sitten puitakin). Talsimme sukkelaan alas ja puron varresta löytyi sopiva kohta, jossa vanhasta tervasesta puusta saatiin hyvä nuotio, märästä maasta huolimatta. En muista haistaneeni tervaspuuta aiemmin ja oli velmua sekin. 

Ja taas mentiin

 Nokipannukahveet

Martina

Tuossa suossa sitten päiväkylpy...

Lähes viimeisiä soita oli edessä. Seppo sanoi kyllä, mutta siinä haastellessa ei tainnut mennä ainakaan allekirjoittaneella jakeluun. Ja niin sitä uitiin. Ensin Martina tallaa pohjattomaan puroon ja mätkähtää suohon. Siinä, että kerkeskin naurahtaa petti omakin jalka ja nivusia myöten suossa. Ei naurusta meinannut tulla loppua kun kammettiin sieltä ylös. Nyt oli sitten saappaat sitä myöten, että kun vaan kaatoi vedet pois ja matka jatkui x)) Perillä sitten saunaan!

- Kiitos vielä kovasti Martina ja Seppo!!! 

heini