torstai 31. elokuuta 2017

Iltapäivän kävelyillä

Aamukammassa piikkejä, hetkine, 11! Ei montaa ja vaan yksi vapaa ennen finaalia. Kaamiaa kun on jännää :D Puoli vuotta hurahtanut, no nyt tuntuu että nopeasti, mutta eipä tuntunut kyllä toukokuun vesisateissa. Mitä olen nyt sitten touhuillut kun Hanska päästetty maailmalle? No, olen ollut hommissa. Työpäivien jälkeen olen (tehnyt ihan suunnitelman), ottanut välipalan ja tauon Gilmoren tyttöjen parissa ja lähtenyt lenkille. Lenkkikohteina ovat olleet vanhat tutut; Jänkkävaara, Rajakangas ja Koppelo. Tänne saapui maanantaina aivan ihana auringopaiste ja ilmassa tuoksuu syksy. Olen kouluvuosikalenteri eläjä ja mielestäni vuosi ja uudet asiat aloitetaan syksyllä. Joten syksyssä ja sen tuoksussa on aina jotain kutkuttavaa. Nyt kaipaan krysanteemin ostoa parvekkeelle, mutta kahden ikkunan asuntoon sellainen ei nyt sovi, mutta Erno kipaisepa hakemaan kun palaan!! 

Töissä likat on kyselleet, että olenko jäämässä. Ja ei en minä taida olla. Tuntuu hieman nololta myöntää, että olen kaupunkilaistyttö (ainakin vesisadepäivinä) vaikka hilpaisen täällä pöpeliköstä toiseen, mutta eipä minulla hirmuisesti muuta täällä ole kuin se luonto. Parasta täällä myös! Maisemat ovat upeat, mutta omin maisema on meri. Hauska fakta, koska tunturin karuus ja kauneus on ihmeellistä, mutta olen merikaupungista kotoisin, joten miellän sen kasvillisuuden ja kivet ja tuoksun kaikista omimmaksi. Veikeää kun oppii itsestäänkin uutta. 



Koppelosta, huomatkaa vaaleana tienpäässä nököttävä poro

Aurinkoa ja teiden varressa kasvavat peukaloonpään kokoiset pöly- ja koiranpissamustikat, jotka keräsin kuuliaisesti talteen

Kellertävää, mutta punertava maaruska on vasta hyvinvähäisesti tulossa

Keltane koivu

Koppelossa vedenäärellä



Tyyntä ja hyttysiä

Näkyy Ukonjärvi
 Tehtävä listallakaan ei ole kuin Raja-Jooseppi ja jos nyt ei vapaapäiviksi muuta ja tuulet suotuisat niin vaikka ajelisi sinne.

- Heini


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti