lauantai 16. syyskuuta 2017

Paluukyytijengi Inarissa

Voipunut matkalainen

Ne tulivat!! Mahtavaa!! Odotin into pinkeänä rytmiryhmän saapumista Pirkanmaalta. Muddusjärven siika oli tulilla ja uunijurekset käyneet kertaalleen lattialla kun jännitin tuloa. Rättiväsynyt seurue oli ajanut muutamalla pikatopilla halki Suomen. Saapuivat ja sammahtivat varsin nopeasti Koppelo-mökkiin.

Aamulla ilman herättävää kelloa heräilimme puolen yhdeksän aikaan ja otimme rauhallisen aamupalan. Kuulumisia on vaihdettu vedet silmissä, yhteisellä huumoritwistillä niin, että olen nauranut kurkkuni kipeäksi ja lähes pissannut housuun. Pääsimme tästä huolimatta kuitenkin matkaan. Liikuimme Karhunpesäkiveltä, Jäniskoskelle, Siidaan ja Otsamolle. Ruokailimme illan pimeinä tunteina Neljön tuulen tuvassa Kaamasessa.

Hanna Karhunpesäkivellä

Nelli rappustreeneissä

Askelten lukumäärä...

Hanskunen näköalatasanteella

Mari turistelemassa

Syksyinen Inarijärvi häämöttää

Nelli, kuulemma katsoo kelloa :D

Skodan tuomat!
Karhunpesäkivellä ei enää tihuttanutkaan ja päivää myöten pilvipeitekin rakoili.

Jäniskoskelle lounaalle

Aina yhtä komeana pauhaava

Ei näkynyt kaloja



Katjakin koskella

Kaverikuva jäniskoskella

Lounas! Mainittakoon muille retkeilijöille, että Jäniskoksen laavulla ei ollut puita, edes vajassa yhtään. Mutta laavulla

Nelli tulistelemassa

Mari notskivahtina

Lounasta saapuu
Jäniskosken lounaasta sen verran, että makkarathan unohtui autoon. Mutta onneksi matkaa ei ollut liiaksi ja kipaisimme ne hakemaan sitten. Hyvin maistui kabanossit sinapilla ja pannukahvilla =) Siitä suuntasimme Siidaan. Siidasta olenkin kertonut aikaisemmin ja tällä kertaa oli ajoitus kohdillaan ja päästiin katsomaan Aurora Aanaar kuva esitys. Näyttelyt olivat muutoin samat ja taisi näille tarttua jotain pohjoisen luonnosta ja saamelaisuudesta ;)

Napakettu

Suunnaksi Otsamo! Nyt valitsimme lyhyimmän ja ilmeisesti myöskin jyrkimmän reitin kavuta 2,7km kohti ylämäkeä.

No niin. Nyt sitten ensimmäisen tunturin valloitukseen!

Reitti kulki punaisin tolpin merkattua polkua, joka oli pääasiassa märkä (okei oli satanut viikon), mutta ajoittain pääsimme nauttimaan pitkospuistakin

Nellillä suunta

Ruskaa

Jänkää

Harvinaisen kaunista

Nelli Otsamon huipulla!

Tuolta myö tultiin

Sinisen sumuista

Mökkiin!

Hanna ja Katja saapuvat

Kivipaasi

Huippuvartio

Päivälliseksi hernaria, mainittakoon että erittäin lihaisaa ala Heini ja Mari

Hanna mökissä

Rytmiryhmä

Mari matkalla alaspäin

Verenpunaista!

Huomioikaa, että ylös talsittiin liki 2h ja alas melkein puolituntia :D

Näkymää

Koivikon värinvaihto

Matka jatkuu alaspäin

No niin, nyt harkitut askeleet

Punertaa punertaa, näytti melkein timanttiselta kun oli satanut vesipisarat päälle

Metsämaa

Punoitusta
Otsamolta alas päästyämme suuntasimme Kaamaseen ja neljän tuulentuvalle ruokailemaan. Pimeydessä ajoimme takaisin Koppeloon ja saunaan. Ei tarvinnut unta kysyä :)

-Heini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti