Nellim

Nyt pääsin Nellimiin! Alkuperäinen suunnitelma oli joskus fillaroida Nellimiin, mutta kiitos kyydistä porukat! Kaameat mäet! Nellim sijaitsee palttiarallaa 47 km Ivalosta suoraan Venäjälle päin. Nellimistä olisikin alle 20 km rajalle ja nähtiin mekin rajavyöhykkeen tarrat.

Tuolla käytiin :)

Lähellä muita maita

Nellimiin siis vei tie, joka ajoittain oli naku, riisuttu asfaltista. Mutkitteleva ja välillä mäkinen. Poroinen. Ajoimme ensteksi ortodoksiselle kirkolle.

Oli aikas komea. Puu tuoksui lähietäisyydellä

Nellimin kirkko

Tästä jatkoimme kohti uittoränniä ja ennen sitä kävelimme rautaportiksi kutsutulle kalliolle, joka on ollut aiemmin tärkeä sotien aikana, jollon lahden molemmille puolille rakennettiin linnoituksia.

Rautaportti

Ajoimme lähemmäs uittoränniä, josta oli matkaa 300 metriä. Tiedoksi muille, että rautaportilta pääsee uittorännille 3km varsin silmää vaativaa polkua pitkin, jossa tasapaino voi olla koetuksella sen kivikkoisuuden vuoksi. Takaisin sitten uittoränniltä hiekkatietä, toinen kolmonen. Mutta siis uittoränni: 1920-1930 - luvulla on uitettu Nellimjärvestä Keskimöjärveen tukkeja. Josta se on sitten taas jatkunut väljemmille vesille Inariin, Paatosjoen kautta Jäämerelle. Vuonna 1995 uittoränni uusittiin museoviraston toimesta.

Rännillä!

Oleellinen fakta

Ränni kuvattu alajuoksulta

Ja ränni kuvattu yläjuoksulta. Pauhu oli niin voimakas, että piti haastaa kovalla äänellä

Tuonne se laskee

Rännin viertä pääsi käpsyttelemään aina suuaukolle asti

Sieltä se vesi laskee

Nellimjärvi

Sinne ränni laskee

Symppisvessa!

Tyhjä munanen

Hilpeät uittorännillä

Paikalla oli myös laavu, puuvarasto (kirves), kolme murikkalettupannua :) Grillasimme makkaraiset ja ensimmäisen kerran hyvät naiset ja herrat, oli hyttysiä!!!

- Heini

Rosvosektori (Prospektori)

Torstaina läksimme kiertämään Saariselältä hieman etelään sijaitsevaan prospektorin kierrokselle. Inarin sivustolla tiedetään kertoa seuraavaa: Kaivosyhtiö Prospektor perusti kultakaivoksen Luttojoen latvoille 1900-luvun alussa. Kullasta oli saatu viitteitä ja kaivosyhtiö uskoi Saariselän alueelta löytyvän kultaesiintymän. Kaivosta varten rakennettiin tie Sodankylästä Laanilaan ja myöhemmin tietä jatkettiin aina Petsamoon saakka. Kaivosyhtiön konttorista tuli Saariselän ensimmäinen rakennus ja myöhemmin se toimi vuosikymmenien ajan Laanilan kestikievarina, Kaivoksesta ei koskaan löydetty kultaa ja se lakkautettiin. 

Reitti yhteensä n. 7km

Sää suosi ja alkuun 14 asteen lämpö kipusi 17 asteeseen. Hienoinen tuulenvire ja muutaman rippasun vesisade ei tahtia haitannut. Reitti kulki leveää heikkapohjaista tietä pitkin ja maisemaa sai katsella kun ei tarvinnut askelia vahtia. Jos siis joku aikoo jollakin työnnettävällä (kuten vaunuilla) tai juoksemaan niin helppokulkuista siihen touhuun. Metsä ja näyttävät kelot seisahduttivat meidät ajoittain. Kertaalleen myös tirppanen sai meidät samoamaan pois polulta kun syytä kovaan ääneen ei löytynyt. Siitä se sitten lähti lentoon meikäläisen kengän vierestä! Hyi hiivatti että säikähin! 

Prospektorin kultakaivoksen tuvalta. Kun kantta nosti sieltä kuului kaivosmiesten ähkimistä työntouhussa. "Tulkaa ny pojat poijes sieltä!"

Allekirjoitus täällä käyneenä

Tuo tirppa!

Prospektorin reitti

Komian kelon juurella :)

Prospektorilta jatkoimme Saariselälle syömään ja sieltä Kaunispäälle päiväkahville.

Kuvaa kesäiseltä Kaunispäältä

Hyvää näkymää myös muiden mielestä

Saariselän mäet

- Heini

Porukat kylässä

Hei vaan, tänne on saapunut sakkia :) Yhden yön alkuun viettivät vanhempani, jotka posmottivat kotikaupungistani Kotkasta autolla Ivaloon, ei sentään suoraa kyytiä. Yökyläilyn jälkeen läksivät Norjaan kun itse kipitin töihin. Ehdimme kuitenkin pyöriä Ivalossa kevyessä tihkusateessa ja ruokailla cafe bistrossa. Pykeijan lumoissa saapuivat tyköni keskiviikkona iltapäivästä :) Kertoivat onnistuneesta reissusta, jäämeressä uimisesta ja hulppeista maisemista. Kateellisena katsoin kuvia aurinkopäivistä :) Suosittelivat Pykeijan bistroa ruokapaikaksi syötyään hyvän palvelun saamina kuningasrapua ja porofilettä. Pykeijassa siis onnistunut reissu :)

Hilpaisimme porukalla Kiilopäälle ruokailemaan, jonka jälkeen ohjasin porukat savusaunaan ja itse kiipesin Kiilopäälle. Savusaunasta nauttivat kovasti ja olivat löylyt olleet lempeitä. Iskä oli muutamaan kertaan kiertänyt tunturipuron saaren, veden ollessa 4-5 asteista.

Tämmöiset saapui =)

Itse kiipesin Kiilopäälle, vaikkakin kolmas kerta sinne, niin ensimmäinen kerta kesällä ja ilman lunta. Voi että se näytti erilaiselta!

Varsin käypä reitti seurata. Lumen alta näitä ei näkynyt ja reipas kuukausi sitten kun vajosimme Annan kanssa hankeen, saatoimme ehkä tuntea jotain puuta kengän alla. Silloin vielä nivusia myöten hangessa.

Koivuissakin vihreää. Johan tuonne eksyy :D

Askelmat ylös.

Kiilopään huippu

Huiputus numero kolme!

Aamukamman voi taas laittaa laatikkoon! Onhan tää ihan mieletöntä!

Aurinko pilkisti, voi olla ilman hattua ja hanskoja!!

Odottakaa vain tunturit! Täältä vielä tullaan!!

Iltapäivän auringosta nauttimassa

Kiirunan polku alas

Jotkut ehkä tietävät ja olen tainnut mainita blogissa aiemmin, mutta menen aina mielummin ylöspäin kuin mäkeä alas, jos siis olen jalkaisin liikkeellä. Etureisi on heikko ja reipas takapuoleni jaksaa painaa mäkeä paremmin ylös päin kuin se heikko etureisi ottaa vastaan alaspäin. Lisäksi olen jäykkä kuin puuhevonen (tekemättä asialle mitään) ja alaspäin tuloni muistuttaa polvista hitsattua tökkö kävelyä :D Mutta ihanaihana kiilopää 💛💛

Porukoiden kanssa on ollut hauskaa :D Ei ole omena tainnut kauas puusta pudota kun nauraa samoille asioille ja suunnilleen tietää mistä voisivat tykätä. Ajatuksena suunnata vielä joko Saariselälle kulkemaan taikka Inariin päiväksi. Kovasti lähettävät blogin välityksellä terveisiä!

- Heini ja porukat

Sateinen kesäkuunloppu

Kävin tepastelemassa kylällä tässä viikolla. Olen kuullut nyt vanhemmiltani, että kesä on täällä hieman perässä ja siksi kuivailin hieman niin tiedätte missä mennään :D

Tuomi kukassaan

Pihlajan kukat vielä nupussa

Suopursu heräilee, mahtava tuoksu!

Tupasvillaa ja suopursua, näyttää kuin olisi vielä lunta valkoisenaan ;D

Olen myös havainnoinut asioita, jotka eivät kuulu Ivalon (menneen kevään merkkeihin) ja kesään. Näitä ovat:

• Ketunleipää eli käenkaalia. Sain hämmästeleviä ilmeitä kun kyselin niiden perään, kun aloin kaivata villisalaattia :D
• Leskenlehtiä
• (enkä kyllä nähnyt valkovuokkojakaan :D )
• kieloja
• omenapuita

ja lisäksi ei ole  

• Siilejä, täällä ei ole siilejä
• Käärmeitä, okei muutama on nähty Saariselällä joskus, muttei varsinaisesti

Sellaisia puutoksia. Tuo käärmeiden puuttuminen ei kyllä aiheuta toimenpiteenä ainakaan harmistusta tai surua, olkoot vaan pois. Tietää ainakin rämpiessä pöpelikössä, että ei ensimmäisenä se ole minua syömässä (hyttysiä siis odotellessa). 

- kesää ihmettelvät Heini

Jussia

Hyvää Jussia kaikille :)

Täällä Juhannus oli vilakka ja harmitti, että hanskat oli kotona. Erppa laitettiin matkaan kohti kotia juhannus aattona. Illasta sytytettiin kokko Kultahipun pihaan ja kymmenen maita se oli jo matala läntti, hiilloksilla lähes :D Ohjelmaa oli kuitenkin maailman ennätysyrityksen muodossa kun klo 22 lähti soimaan Robinin Hula-hula ja kyllä sitä täälläkin tanssittiin. Lisäsäväyksen toi vesicrossit, jotka ajoivat kuviota Ivalojoessa musiikin soidessa :) Pilvipeitekin alkoi rakoilla ja jos tästä vaikka kesä vielä heltiäisi uudelleen.

Sillon läks

Lanteet pyörii hula-hula

Kulleroita juhannuspäivänä

- Heini

Ilman kuvia päivä Ivalossa ja toinen päivä kuvilla Inarissa

21.6. Kesäpäivänseisaus, vuoden valoisin päivä. Ja paskat. Täällä aamu tai meidän tapauksessa aamupäivä alkoi harmaana ja pitkän aamukahvin, Elinan ja Dinon vierailun, jälkeen alkoi sataa. Uhmasimme säätä Ernon kanssa ja läksimme kiertämään Saariselällä jo itselleni talvesta tuttua Iisakkipäätä. Reitti oli varsin mukava myös näin kesällä (nauraa, koska ei tunnu lainkaan kesältä), polut olivat selkeät ja rakastan pitkospuita :) Sää oli metsessä rauhaisa, kevyttä, ei-kastele-tihuttelua. Tunturiin kun noustiin niitä viimo niin hiivatisti. Oikea poski tuntui puutuvan ja näkyvyys nolla. Noo, päästiin alas tuulensuojaan ja juotiin kuumaa mehua päivätuvalla, Aurorassa.

Suuntasimme Kiilopäälle. Nyt tunturiin olisi päässyt, mutta 7 km kurjassa säässä sai riittää tälle päivälle ja suuntasimme syömään Kiilopään ravintolaan. Päivällisbuffettiin kuului kasvissosekeitto, varsin hyvä salaattipöytä, tuoreet leivät ja pääruokana muikkuja, muusia, kasviksia. Kahvit ja jälkiruoka (joka ainoa oikaistu perunamuussin lisäksi, tölkkihedelmä salaattia) hintaan 20 euroa/nuppi. Syötiin itsemme ympyröiksi :)

Aterian päätteeksi meitä kutsui Kiilopään savusauna, jossa viivyimmekin puolitoista tuntia. Vuoroin löylyä, vuoroin pulahteluja, tai kuten Erno kuvasi nuhantuhoamista, purossa. Tämän jälkeenhän olo on selkärangaton ja silmiä kirvelee savu ja väsymys...


22.6. otimme piiitkän aamun, sata kuppia kahvia ja hidas sytytys. Läksimme ajelemaan kohti Inaria, tarkoituksena kävellä Piepaljärven erämaakirkolle. Sää oli harmaa, muttei enää satanut ja reitti kulki metsässä, joten ei tuulikaan päässyt puremaan. Reitti kulki metsäpolkua. Polku oli juurakkoinen ja kivinen, joten katse oli tiukasta polussa, joka osoittautui vielä märäksi ja sitä myöten liukkaaksi. Höpötellen kuljettiin reitti perille asti.

Harmaata

Taukopaikalla

Kirkolta sisältä

Muita kuvia ei sitten otettu x) Eväinä kahvia, voileipiä ja mehua. Iltapäivästä palautimme kollegalle auton ja saavuimme kämpille. Ilta kului ruokaa laittaessa ja hengähtäessä leffoja katsellessa, toisin sanoen vain ollessa ja ei se viimeiselle illalle ollut lainkaan hullumpaa 💛💚

Huomenna siirtyy Erppa Mansen maisemiin ja minä kipitän työmaalle jussiksi. Seuraavat vieraat saapuvat ehkäpä sunnuntaina Ivaloon :)

- Heini

Stabbursdalen

Ei kiesus mikä paikan nimi :D Ehkä muutamaan kertaan on tarvinnut nimi tavata, että sen kirjoittaminen sujuu. Kyseisen paikan leirintäalueelle saavuimme jälleen alkuyöstä. Postilaatikossa oli meille avain ja mökki oli vastaikään maalattu, joten yleishabitus siisti. Juokseva vesi mökissä oli mukava lisä, mutta ei ollut patteria... Vettä satoi jälleen ja lämpötila oli +8 astetta, joten meitä hieman paleli kostea mökki. Ei muuta kuin kaikki lieden levyt kaakkoon ja vesi kiehumaan, uuni auki ja vaatetta niskaan. Erno hilpaisi yleiseen tilaan ja varasti sieltä patterin :D sanoi, että ovi ulosasti auki ja patteri pois päältä niin näki nyt klo 23 yöllä asiakseen kiikuttaa sen meidän mökkkiin. Ja saatiin lämpöä :)

Stabbursdalenissa sijaitsee luontokeskus ja sieltä saatiin ohjeeksi kävellä rantaa kiertävä reitti, pituudeltaan n. 7km. Se sopi puolikuntoiselle Ernolle hyvin ja vaikka päivä oli harmaa, oli mukava kun ei enää satanut. Reitti kulki merenrannan törmällä, mikä oli varsin korkea. Alla siinteli meren matalikko lokkeineen. Maasto oli kaarnikkaa ja kuulemma myös lakkaa, muttei kukkiakaan näkynyt. Kyseisellä alueella on kuulemma mahtavat lakkamaat, ja tiedetään muuan saamelaisen laittaneen pastorin marjoihin suolaa kun tämä oli ensin itse lisännyt vahingossa saamelaisen teehen suolaa sokerin sijasta. Saamelainen sitten luuli, että pastori pitää suolan mausta...

Merenranta törmä

Erpan panoraama :)

Tuulessa kasvaneet koivut

Hukassa?

Ulkona on mukavaa

Yksinäinen tupasvilla

Reitti päättyi lintutorniin, jos emme oikeastaan nähneet yhtään mitään.

Tästä jatkoimme matkaa Lakselvin kautta Karasjoelle, rajan yli Karigasniemeen. Pysähdyimme syömään hieman parempaa Kalastajan Majataloon, jossa pubiruuan lisäksi tarjolla finediningia, sopivaan hintaan. 

Rucolakeko keskellä, jota ympöröi riimiporo, marinoitua punasipulia, päällä rouskuvaa kuorta jossa poromoussea, aijaijai :)

Pääruokana lohta, kasviksia ja lohkoperunoita :) Kermaisella kastikkeella

Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, nuorehko mies tiesi kertoa ja haastella muutakin. Jälkiruokana söin creme bruleen, joka valitettavasti jäi aterian vaisuimmaksi esitykseksi. Pinta räsähti asian kuuluvasti, mutta creme itsessään oli turhan napakkaa.. Olen tässä nipo, koska kyseessä on yksi lempijälkiruuistani ja hyvin tehtynä se on loistopäätös aterialle :)

Päädyimme, että reissaaminen (sääkarttakin katsottiin) saa riittää, kun lupasivat kahdeksi päiväksi sadetta ja seuraava kohteemme Utsjoki, ei mielestämme tarjonnut tarpeeksi aktiviteettia sadepäiväksi, joten kokka kohti Ivaloa :)

- Heini