Stabbursdalen

Ei kiesus mikä paikan nimi :D Ehkä muutamaan kertaan on tarvinnut nimi tavata, että sen kirjoittaminen sujuu. Kyseisen paikan leirintäalueelle saavuimme jälleen alkuyöstä. Postilaatikossa oli meille avain ja mökki oli vastaikään maalattu, joten yleishabitus siisti. Juokseva vesi mökissä oli mukava lisä, mutta ei ollut patteria... Vettä satoi jälleen ja lämpötila oli +8 astetta, joten meitä hieman paleli kostea mökki. Ei muuta kuin kaikki lieden levyt kaakkoon ja vesi kiehumaan, uuni auki ja vaatetta niskaan. Erno hilpaisi yleiseen tilaan ja varasti sieltä patterin :D sanoi, että ovi ulosasti auki ja patteri pois päältä niin näki nyt klo 23 yöllä asiakseen kiikuttaa sen meidän mökkkiin. Ja saatiin lämpöä :)

Stabbursdalenissa sijaitsee luontokeskus ja sieltä saatiin ohjeeksi kävellä rantaa kiertävä reitti, pituudeltaan n. 7km. Se sopi puolikuntoiselle Ernolle hyvin ja vaikka päivä oli harmaa, oli mukava kun ei enää satanut. Reitti kulki merenrannan törmällä, mikä oli varsin korkea. Alla siinteli meren matalikko lokkeineen. Maasto oli kaarnikkaa ja kuulemma myös lakkaa, muttei kukkiakaan näkynyt. Kyseisellä alueella on kuulemma mahtavat lakkamaat, ja tiedetään muuan saamelaisen laittaneen pastorin marjoihin suolaa kun tämä oli ensin itse lisännyt vahingossa saamelaisen teehen suolaa sokerin sijasta. Saamelainen sitten luuli, että pastori pitää suolan mausta...

Merenranta törmä

Erpan panoraama :)

Tuulessa kasvaneet koivut

Hukassa?

Ulkona on mukavaa

Yksinäinen tupasvilla

Reitti päättyi lintutorniin, jos emme oikeastaan nähneet yhtään mitään.

Tästä jatkoimme matkaa Lakselvin kautta Karasjoelle, rajan yli Karigasniemeen. Pysähdyimme syömään hieman parempaa Kalastajan Majataloon, jossa pubiruuan lisäksi tarjolla finediningia, sopivaan hintaan. 

Rucolakeko keskellä, jota ympöröi riimiporo, marinoitua punasipulia, päällä rouskuvaa kuorta jossa poromoussea, aijaijai :)

Pääruokana lohta, kasviksia ja lohkoperunoita :) Kermaisella kastikkeella

Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä, nuorehko mies tiesi kertoa ja haastella muutakin. Jälkiruokana söin creme bruleen, joka valitettavasti jäi aterian vaisuimmaksi esitykseksi. Pinta räsähti asian kuuluvasti, mutta creme itsessään oli turhan napakkaa.. Olen tässä nipo, koska kyseessä on yksi lempijälkiruuistani ja hyvin tehtynä se on loistopäätös aterialle :)

Päädyimme, että reissaaminen (sääkarttakin katsottiin) saa riittää, kun lupasivat kahdeksi päiväksi sadetta ja seuraava kohteemme Utsjoki, ei mielestämme tarjonnut tarpeeksi aktiviteettia sadepäiväksi, joten kokka kohti Ivaloa :)

- Heini