Kevon vaellus 63km

Hyvät lukijat tai kuvien katselijat; on taas aika ottaa rennosti sillä tuutin täydeltä tulossa tarinaa Kevon reitiltä ;)

Kevon reitistä on kahta variaatiota. On rengasreittinä kuljettava Kuivin reitti, joka huiputtaa Kuivi-nimisen tunturin ja kiertää parhaimmat näkymät Kevon luonnonpuistosta. Kilometriltään Kuivin reitti olisi ollut 84 km. Tai sitten on Kevon reitti joka on yhden suuntainen. Me kuljimme tämän yhden suuntaisen, 63 km. Reitti lähtee 10 km ennen Karigasniemeä tienvarresta. Lähtöpisteeseen on Ivalosta palttiarallaan 90 km. Päätepysäkki sijaitsee Kenesjärvellä Utsjoelta alaspäin n. 20km. Reitin voi toki kulkea toisin päin ;) Meillä oli käytössä yksi auto, joten otin alustavasti selvää miten sen voisi saada siirretyksi lähtöpisteeltä loppupisteelle. Oli yrityksiä, jotka olisivat kuljettaneet matkustaja lopusta alkuun, mutta löytyi sitten palvelun tarjoaja, joka vei auton puolestamme Kenesjärvelle. Ainoa mutta oli, että ajoimme ensin Utsjoelle 164km hakemaan kuskin (söimme Utsjoen bupissa aamupalan) ja Tenojoen vartta alas reilu 100 km lähtöpistelle, josta auto sitten ajettiin palveluntarjoajan toimesta Kenesjärvelle. Aamu alkoi siis autossa istumisella.

Kohta sitä mennään! Vasemmalla siis Vesa, Kira ja Erno ja minä

Pääsimme matkaan aamupäivästä klo 11 aikaan ja sen jälkeen emme kelloa katsoneet. Korkeintaan kysyimme muilta matkaajilta. Sää oli aurinkoinen ja aika lämmin, n. 20 astetta. Rinkat painoivat kaikilla eri määrän. Minulla oli kevyin :D Vesalla painoivat ruuat ja trangian kaasut ja Ernolla teltta. Kira kulki vastoin ohjeistusta ilman rihman kiertämää. Alkumatkasta saimme jo tuta hyttysistä, mutta se oli alkusoitto loppu matkan pitkälle sinfonialle pelkkää perkeleen ininää. Mutta lähdimme talsimaan matkaa kumpuilevassa hiekkapohjaisessa harjussa, varsin koivikkoisessa. Reitti kulki upeasti kahden järven välissä olevaa hiekkaharjua pitkin lähes 10km. Tähän paistoi napakasti keskipäivän aurinko ja pullolliset vettä mukanamme ne alkoivat tyhjetä ja koira väsyä. Kiran oloa helpottaakseni uitin koiran järvessä ja pääsimme jatkamaan onneksi aika hyvin. Tältä matkalta ei olekkaan yhtään kuvaa x) Päädyimme ensimmäiselle taukopaikalle Ruktajärvelle. Täällä oli laavu, huussi, puuvaja, ekopiste, tulistelupaikka, soliseva puro 200 metrin päässä ja tupa. Tuvassa kaasuliedellä valmistimme ensimmäisen lounaan, hernaria. Huilasimme ja odotimme kuumuudeen tasoittumista.

Kiran lepotauko

Ny huilataan

Taidetaan olla jo menossa uudelleen

Ruktajärvi ja Kira tutkimassa paikkoja

Laavu

Kohta lähetään jatkamaan

Kolmet kuksat, Kira joi ajoittain minun kupista

Muuta reitistä. Reitti on merkattu vuoroin oranssein, punasin ja pinkein (oli kertaalleen jopa aurauskeppejä) ja polku erittäin selkeä. Haastetta reitin seuraamiseen loivat lähinnä suot, kun ylityksessä tarvitsee ottaa harha-askelia. Jokaisella taukopaikalta lähti nuoli aina seuraavalle paikalle.

Vaelluselfie

Vesa hyttysateessa ja Kira mukana kivellä

Oikealla koivussa näkyy punainen merkki ja tuollaista polkua seurailimme

Voihan hyttyne

Ilta-auringossa kauniissa koivikossa

No niin, nyt kaukana kotoa

Camp Liner, ei ollut pojilla naamat syötynä

Tuntureita edessä! 

Kolme rinkkakamelia

Kiran juomatauko

Hmm.. josko tosta hörppy

Kuvailutauko

Erppa erämaassa

Minulle suurta iloa tuottava murikka keskellä tunturia

Ei kun yli vaan

Kuruja

Hukassa? Ei tarkistin vain, että missä ;) hyvä kartta ja suosittelen sellaisen hommaamaan, ihan vain että voi katsoa juomapaikat ja etäisyydet ja maastonmuodot ja ja ja no kaiken :D Nimimerkillä ensimmäisellä kymmenellä kilometrillä, vaikka kulkee järvien välissä, emme tavanneet ainuttakaan puroa... 

Ruktajärveltä matka jatkui aluksi tunturikoivikossa, hyvin samanlaisessa kuin mitä alkupätkä. Sitten alkoi nousu ja loppumatka kulki aina perille asti Suohpsajalle avotunturissa. Avotunturissa oli tyynellä ilmalla hyttysiä ja mäkäräisiä. Erityisesti mäkäräisistä oli Kiralle haittaa ja purivatkin jo alkumatkasta pikkuisen vatsanalusen aika hurjan näköiseksi. Meitä kuppasi pääasiassa hyttyset ja yritti syödä paarmat. Askellus kulki hyvin, välillä rinnakkain, välillä joku veti. Haasteluita oli ääripäästä toiseen ja ajoittain jopa lauluja ja viheltelyitä. Alkumatkasta sain naurut pojilta kun fiilistelin tuulen puuskahduksia, mutta seuraavana päivänä kuului tyytyväistä huminaa myös poikien suusta kun tuuli tulla tuiversi tai kuului puro! Sitten se tapahtui. Kira otti hatkat. Eikun rinkka selästä ja perään jänkälle koiran hakuun. Ei pysähdy ja syylliseksi osoittautui yksi poro. No, poro pääsi karkuun ja kettu kiinni. Onneksi laitettiin, koska tästä vähän ajan päästä alkoi kuulua haukuntaa ja reipas tokallinen poroja oli toisella sivulla juuri ennen yöpymä paikkaa. Takana 25 km.

Ensimmäisen yön vietimme Suohpasajalla. Täällä ei ollut majaa, mutta kota, jossa ei ollut hyttysiä - halleluja! Laittelimme rauhassa illallisen sekä pojat teltan pystyyn ja jätimme tavarat kotaan yöksi. Vieressä virtasi puro ja saimme hyvät vedet :) Yö meni nukkuessa ja aamulla heräsimme lämpöön. Aamulla olin ensimmäisenä kodassa ja ajattelin lämmittää kaminan, jotta saadaan kaasua säästettyä ja tehtyä avotulella ruoka. VIRHE! Kamina lämmitti kodan hetkessä saunaksi ja oli tukala tilanne valita kuumuus taikka hyttyset ulkona... Anteeksi kaikille!

Iltamakkaraa kodassa

Aamurutiini Offilla

Aamusta jatkoimme matkaa. Jo ensimmäisten kilometrien jälkeen pääsimme maistamaan kauneutta. Kevon kanjoni tuli näkyviin! Olin kuullut puhuttavan, että siinä on jotain väkevämpää voimaa, niin upeasti se on revennyt ja maisema ei näytä juurikaan suomalaiselta. Ihastelimme rotkoa mukavassa tuulessa.

Rinkkavahti

Kevon kanjoni ja Pat&Mat

Varsin näyttävä

Alla kuohusi vielä koski

Ryhmä jännän äärellä

Wink

Poseeraus olkoon jalo taitomme

Reitti kulki vuoroin tunturikoivikossa, vuoroin avotunturissa ja pääsimme maistamaan kunnon erämaata. Reitti lähtee laskuun ja pääsemme ensimmäisille kunnon portaille ja vaijerikahlaamolle. Vaijeri on vedetty joen yli ja turvaksi sitä ylittäville. Tässä ei virtaus ollut mahdoton ja ylitys onnistui shortseissa. Mukavasti virtaava vesi helli jalkoja. Ainoa tunnelman luttaaja olivat hyttyset, jotka odottivat vastarannalla joen hyttysmyrkystä huuhtomia jalkoja. Erno kantoi Kiran ja tattipaikallaan koira pysyi sylissä hyvin. Nousuja ja pitkä lasku alas. Maisema palkitsi, pääsimme Fiellun vesiputoukselle! Putouksen juurella oli turvekammi, jossa lepäsimme ja teimme lounaan.

Saavuimme Fielluun

Mättäällä

Turvekammissa sääskien suojassa levolla

Huili muillkain

Se oli iso ja pauhasi niin että korvat soi!

Kettu putouksella

Päiväsuihku vesiputouksella

Shampoo vain puuttuu

Fiellun vesiputous

Sateenkaaren päässä on aarre :)

Muuta faktaa retkestä ja varustuksesta: Eväinä meillä oli hieman painavat lajikkeet. Ensimmäinen lounas oli hernaria, näkkileipää ja sinappia. Päivällisenä/illallisena pojilla lihapiirakoita ja makkaraa, minulla vegelihapiirakoita. Aamuisin söimme puuron pähkinöillä ja lämpimällä kupilla. Seuraavien päivien lounaat olivat tonnikalapastaa ja viimeisen päivän lounas valmisitalianpata jatkettuna pastalla ja soijarouheella. Keskimmäisen päivän illallinen oli valmiskanarisottoa jatkettuna riisillä ja soijarouheella. Varsin käypää! Lisukkeena näkkäriä ja välipaloilla myslipatukoita. Kiralla oli paitsi omia papanoita myös pedigreenmärkäruokia tuomassa lisäenergiaa. Veden otimme puroista ja kertaalleen keitimme vähemmän virtaavan veden.

Nukuimme teltassa ja vielä varsin hyvin :) Kira vaihteli paikkaa, mutta sopi hienosti olemaan. Teltassa oli helpompi hallita sääsket ja nukuimme yöt ilman pistoja.

Vaatetus koostui sukista ja t-paidoista, kerrastollinen pitkää, joka suojasi sääskeiltä. Vaelluskengät ja crocksit (tai sitä mukailevat). Muuten repussa kulki hygienia vermeet, puukko, trangia ja vessapaperi :D

Fiellulle ei ollut matkaa siis kuin kevyt 5km, mutta sen jälkeen meitä odottikin 12 km eteneminen. Nousimme reilun 3 km (kilometriarviot eivät ole omia vaan perustuvat Luontoon.fi sivuston reittikuvaukseen) louvasti ylös tunturiin, jossa sitten vietimmekin valtaosan matkaa. Ei saa valittaa, koska tuulee, mutta maisema ei vaihdu kovinkaan tiuhaan. Olkoonkin, että se on upeaa kun kuljetaan lähellä kanjonia. Tästä laskeuduimme alas ja tovin kuljettuamme hyttyssateessa kanjonissa virtaavan Kevojoen vartta tulee eteen vaijerikahlaamo. Tämä on syvempi ja kolmesta vaijerikahlaamoista mielestäni virtaavin. Joutui ottamaan muutamia akuankka-askelia, ettei virta kaada. Nyt lähtivät housutkin ja pikkarisillaan yli. Perillä kimppuun sata hyttystä ja alkoi jo pitkältä tuntunut matka nostamaan v-käyrää ja otimmekin Ernon kanssa pari sanasotaa kahlaamolla ja toiset yöpymäpaikalla. Kahlaamolta noustiin ylös tunturiin, jossa odotti kota. Olimme katsoneet tulevia leirialueita etukäteen ja todenneet, että hyvä olisi olla jokin katto päänpäällä, missä tehdä rauhassa ruoka. Kota oli sopiva tähän. Nyt katsoimme jo kelloa, joka tullessa kodalle oli ilta yksitoista. Seuraavana päivänä olisi tarkoitus olla maalissa ennen kauppojen sulkemisaikaa ja nyt laitoimme ihan herätyksen soimaan.

Iltakävelyä tunturissa

Muutamia puita ja alue, jossa oli paljon kvartsikiviä

Nyt on samanmoista :D Kevon vaellustyyli

Jälkeen kahluun, mainittakoon ettei pukeutuminen siksi että viileä vaan koska pakarat purtu itkoiden tekemänä

Iltapäivästä hymy myös muilla hakusessa :D

Ylitysvaijerit. Kasvillisuus muuttui viidakkomaiseksi joen varrella ja tapasimme muutaman sammakonkin

Toisen illan kotatunnelmaa

Kaminan lämmitys?

Aamu alkoi tutulla kaavalla, ehkä hiukan sukkelammin kuin muina aamuina. Ja paremmalla mielellä nukutun yön jäljiltä. Tämä päivä tiedettiin veikeäksi. Aluksi olisi 8 km yhtäsoittoinen eteniminen lounaspaikalle. Reitti kulki jälleen tunturissa, jossa ajoittain voimakkaita laskuja ja nousuja puroille ja pois. Lopussa oli vielä yhtäsoittoiset rappuset alas leiripaikalle, yhteensä 332 askelmaa laskimme :) Leiripaikalla avotulen tekoon. Sitten nousi auringon tuoma lämpö, tuuli ja täydellinen tauko. Nyt olimme järven rannassa ja päätin käydä pulahtamassa, teki varsin eetvarttia. Söimme elämää suuremman annoksen italianpataa ja keitimme päiväkahvit. Kirakin rentoutui ja sai levätyksi kun pysyivät valtaosalta ötökät loitolla.

RapRapRappusiaa

Juomatauko

Pullot täyteen! Edellisellä kodalla ei ollut lähellä juoksevaa vettä, joten mahdollisimman solisevin kohta suota ja vesi keittoon. Nyt saatiin keitetty vesi vaihdettua kirkkaaseen puro veteen :)

Aikas kaunista :)

Lounas leiri Njaggaljärvellä

Levittäydyimme aika tehokkaasti

Suunnitelmana kintun uitto

Erno italianpatamestarina. Suolaa, suolaa enemmän suolaa!

Järvelle laskevat portaat. Tästä seuraava leiripaikka oli kilometrin päässä, Tapiola Goahti ja olisi tarjonnut loistavan uimarannan :)

Tästä alkoi lyhyiden etappien taival. Leirialueita (ilman tupia, kotia, kammeja) alkoi olla 1,5-3,5km välein ja matka taittui joutuisasti. Vielä yksi ylitys, joka sekin syvähkö, mutta virtaus ei niin paha. Tämä taisi olla myös levein ylitys.

Täältä tullaan

Olikin syvää!

Reitti jatkui kangasmaastossa, joka lähti nousemaan ylös. Puroja oli joka leiripaikalla ja saimme täytettyä pullot. Ukkosta alkoi olla ilmassa ja kuulimme jyrähdyksiä, mutta kiersi onneksi. Todettiin, että mukana kannetut sadetakit tekivät tehtävänsä kun niitä ei tarvittu. Matalapaine ja aurinko saivat Kiran läähättämään ja pariin otteeseen se sai vastustelematta kylvyn puroissa. Jossain tätä taivalta oli kuvattu haastavaksi, mutta nyt maasto oli puhdasta metsää, hyvin samantapaista jota kuljemme Kiran kanssa Hervannassa päivittäin. On mäkiä, mutta polku oli parempi ja jopa mielestämme "helpoissa" kohdissa turhaan pitkospuut. Olkoonkin, että ne ovat suuri rakkauteni :) Kuljimme pitkospuita pitkin leirialueelle, viimeiselle, jossa vielä pikatankkaus myslipatukoita ja poroportista läpi kohti alamäkeä. Perillä klo 19!!

Vielä muutama katselmus Kevon suuntaan ennen nousua ylös

No, Kira ei jaksanut katsella

Porukalla vielä maisemissa

Tie päättyi!

Uitimme vielä varpaat Utsjoessa ja Kira sammui autoon kuin saunalyhty. Tästä suorilta ajoimme Lauran Grilliin Ivaloon ja kebabille.

Kiitos pojat!! Mahtava reissu!

- heini