Kesäkuun viimeinen

Perjantaina sain kyydin Kaunispäälle ja sanoa heipat porukoille :) Aloitin päivän kävelyn. Varustuksena oli hiihtohousut (en taida muissa juuri kulkeakaan), vaelluskengät, t-paita ja takki. Repussa vettä, myslipatukoita, kamera ja hernekeitto :D Aloitin kulkemalla latupohjaa alas Kaunispäältä Palo-ojalle. Sää oli vuoroin aurinkoinen ja vuoroin harmaa. Latupohjaa oli helppo kävellä, koska se oli hiekkaa. Ei juurikaan tarvinnut alaspäin katsoa, mutta oli siitä luontopolku fiilis kaukana.

Reittikartta

Palo-ojasta nousin Palopäälle ja sieltä samanmoinen, paikoin vähän huonompi kuntoisempi tie jatkui alas Moitakurun tuvalle. 

Kaunispään porosia

Palopäältä oikealle

Palopäältä vasemmalle

Moitakurun tupa

Moitakurun tuvalla toimii talvisaikaan latukahvila ja se olikin erittäin siistissä kunnossa. Pihasta löytyi huussit ja tulistelupaikalla söin hieman eväitä. 

Puroa matkan varrelta

Seuraavalle tuvalle, Luttotuvalle olisi 5km matka ja se jatkui ensin polkua pitkin, mutta ikäväkseni yhtyi jo liian varhain latupohjalle ja taas mentiin heikkatietä. Noin 500 metriä ennen tupaa alkoi sataa. Hentoista kuuroa, joka ei nyt pahasti kastellut tuli arvioilta 20 minuuttia. Seisoskelin aluksi männyn alla ja tauoilla jatkoin makaa tuvalle. 

Luttotupa. Tuvalla söin sitten pääruokani: kylmää hernaria. Sain nieltyä puolisen purkkia, mutta ei vaan mennyt enempää alas. Olin myös unohtanut voileivät kotiin jääkaappiin...

Virtaavia vesiä

Sateen jälkeen

Luttotuvalta alkoi ehdottomasti kaunein ja todellinen luontopolkuosuus :) Hyvin tallattu, mutta nyt aito polku kulki lähes koko matkan Pääsiäiskuruun joenvartta pitkin. Aurinko loimotti ja oli muutama suon ja yksi puron ylitys.

Ihan kuin kaatunut kelo nukkuisi vihreällä patjalla

Huraa! Polku!

Nyt kelpaa taasen mennä

Tuota jokea polku seuraili

Pitkoksia matkan varrella

Vettä minulla oli tosiaan mukana litranen ja täytin sitten purolta. On mukava matkata, kun kantamus kevenee heti monella kilolla kun voi vettä täyttää luonnosta. Onhan toki riskinsä, mutta olen hongkongin karaisema rautavatsa :D eikai sieltä ripulia kummempaa hyppää kyytiin? (ps. en saanut ripulia) Reitin loppuosa oli nousua. Ensin Pääsiäiskuruun ja sieltä vielä Iisakkipäälle. Iisakkipäältä oli sitten lasku Saariselälle, josta suuresta suunnitelmastani poiketen, kun piti liftata. Otinkin juuri kohdalle saapuneen bussin ;)

Pääsiäiskuru

Viimoinen huili Iisakkipäällä

Sellainen reissu :) Aikaa tuhraantui reipas 6-7 tuntia, mutta enpä kiirettä pidellyt. Alkumatka oli tapani mukaan kuitenkin haipakka ja loppua kohden lisääntyivät tauot ja vauhti tippui. Hieman nyt penikat kipeät kun kirjoittelee kaksi päivää jälkeen päin. Mutta mikäli haluaa helppoa maastoa (hiekkotietä) kannattaa silloin kävellä Moitakurulle. Mikäli luontomielessä niin sitten jättääpi ja sen ja joutunee ehkä katsomaan merkkaamattomia polku kiertääkseen. Vellinsärpimän tuvassa en käynyt, mutta hyvä tietää että sellainen on ja sinne vievä polku Iisakkipäältä on mitä kaunein :)

-Heini