Vasanleikko

Minulle ja Elinalle tarjoutui varsin ainutkertainen tilaisuus sunnuntai iltasella. Puhelin soi ja kollega soitti, että nyt olisi porot Vuotsossa, alkakaahan tulla. Ei mitään, autolla kohti Vuotsoa, jossa työkaveri Sanna meitä vartosi. Kerron päivän tapahtumista käyttäen pohjana paliskunnat.fi - sivuston antamaa tietoa vasanleikosta, johon lisään omia huomioitani tapahtuneesta :D en valitettavasti muista kaikkia uusia sanoja, joita opin sinä iltana, joten tämä leipäteksti on varsin köyhä x)

Saavuimme pitkän hiekkatien päähän, jossa oli kyseisen poronhoitoalueen, paliskunnan väkeä. Autoa parkkiin ja ruvettiin katselemaan aluetta. Itselleni (mitähän taas olen ajatellut) tuli yllätyksenä se kuinka kaikki osallistuivat, niin pienet muksut kuin suvun vanhemman pään edustajat, rouvat ja poromiehet itse. 

Alueelle porot tuotiin mönkijöin. Alkanut räkkäaika (hirveästi hyttysiä) on ajanut jo itsessään porot porukoihin (tokkaan) ja aamupäivästä asti joukko mönkkärillä kulkijoita on ollut poroja kasaamassa ja tuomassa niitä nyt aitaan. Ensin kuului mönkkärien jyrinä ja sitten tanner tömisi ja kuului porojen ääntelyä (kuin käheän koiran haukuntaa) kun ne juoksivat ensimmäiseen aitaan. 

Sieltä ne tulee

Mukana jokunen hirvas ja vaadintaan seuraava vasa

Odotellaan

Mönkkärikin päässyt kuvaan

Nyt ei tahdo muistaa missä väleissä oli tauot, johon kuului tulistelua ja turistelua. Mutta siirrytään siis suoraan seuraavaan osioon, kun allekirjoittanut on katkaissut muistikuvansa. Tämän jälkeen porolaumasta hajoitettiin osa. Ihan vaan ihmisjoukkio käveli aitaukseen ja juoksutti osan poroista ränniin ja sitä pitkin kirnuun. Kirnu on paikka missä kaikki tapahtuu. Kirnu on kuin kaksi kahvainen kattila. Toisesta kahvasta sisään kattilaan ja toisesta ulos, jotta merkityt ja merkkaamattomat eivät mene sekaisin. Tauoilla kirnu oli täynnä muksuja :)

Kirnussa

Itselle jännittävintä oli seistä kirnussa, vaikka porot ajoittain ottivat ryhmänä spurtteja en nähnyt törmäyksiä tulevan.

Vasanenkin

Sielä ne menee

Seuraavana vaiheena oli vasojen pyydystäminen, kiinni ottaminen. Tässä porukassa se tapahtui käsin.

Sanna näyttää kuinka se napataan. Tuetaan pehmeästi vatsan alta ja rintakehältä. Mokomat yksilöt kun yrittivät karkuun.

Elinakin sai vasan kiinni, eikä jäänyt viimeiseksi :) 

Vasa sylissä sitten huudettiin "Kilkuri", henkilö, joka numerolapun laittaa vasan kaulaan.

Olekkos siinä! Elina tuumasi, että hän lähtee tekemään töitä ja saikin isosti kiitosta :)

Hyvin pysyy! Minäkin sain yhden kiinni, mutta jäi kilkuroinnin ainoaksi vasaksi minulla...

Noin, numero kaulaan

Syy miksi jäi ainoaksi. Vasa oli tilanteesta niin järkyttynyt, ettei muiden vasojen tapaan kirmannut sylistä suoraan porukoihin vaan lysähti maahan. Hetken taputtelun jälkeen ja kun Sanna nosti sen jaloilleen se vasta kirmasi eteenpäin. Sanna kertoi, että joskus ne vaan tekevät niin, mutta kyllä miä säikähin!

Näillä merkattiin kilkuroinnissa vasat.

Seuraavassa vaiheessa, kun kaikki vasat olivat ensimmäisen kerran käyneet kirnun läpi, niiden annettiin rauhassa hetki aitauksessa etsiä emonsa ja rauhoittua. Sitten lähdettiin vihkosen ja kynän kanssa kiertämään tätä porukkaa. Keino, millä sitten tiedetään mikä on keninkin poromiehen vasa, oli seuraava: vasa seuraa vaadinta. Vaatimen korvat on korvamerkitty ja sen perusteella tiedetään kenenkä poro mikäkin on. Kun tunnistaa vaatimen, kirjaa sitä seuranneen vasan numeron ylös. Ei mikään helppo homma...

Tälläistä korvamerkkiä etsittiin :D

Sanna työssään. Pienimmätkin erot se huomasi korvissa, ei voinut kuin ihailla :)

Useimmiten molemmat korvat ovat merkitty. Loppua kohden jo hieman osasin katsoa, kun yksi korva muistutti tulppaania :D

Tämä oli itselle jopa pikkuisen sydän riistävä tilanne, kun vasat ja vaatimet ääntelehtien yrittivät löytää toisensa. Lisäksi poron sorkista kuuluu ritisevä ääni, kuin nuotio.

Kävelyn jälkeen kokoontuivat numeroja kirjanneet omiin porukoihin ja vertailtiin mitä oltiin saatu. Päällekkäisyyksissä tarkistettiin vaatimet uudelleen. Lopuksi vielä kirjaamatta jääneet vasat etsittiin, tällä kertaa numeron perusteella ja pystyi hiukan itsekin osallistumaan, osataan sentään numerot :D ja tarkistettiin niiden emät.

Kirnussa Sanna ja Elina

Sannakin :)

 Seuraavaksi sama homma. Porot pienissä ryhmissä kirnuun. Kirnussa tällä kertaa istui keskellä kirjanpitäjä, jonka eteen numeroidut vasat kannettiin. Kirjanpitäjä huusi sitten kenelle numeroitu vasa kuului ja tämän kävi sitten hakemassa omistaja ja aloitti merkkauksen.

Korvat ovat vain koriste! 

Minunkin piti yksi vielä käydä kuulemma kammon minimoimiseksi nappaamassa ja tämä yksilö lähti sitten kirmaten :D

Korvamerkkauksessa merkkaaja lähes istuu vasan päälle ja puukkoa käyttäen tekee omat merkit. Vasa ei inahdakkaan, eikä hirveästi pyristele vastaan, joten jää kuva, ettei sillä ole ainakaan kamalia kipuja, jos ollenkaan. Pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan toimitusta ja kohta oli maa valkeana pienten korvanpalasia. Sanna kertoi, että lapset oppivat kotona korvamerkkien teon harjoittelemalla ensin appelsiinin kuoreen. Kuvata en aluksi kehdannut ja toiseksi seurasin sen verran lumoutuneena toimitusta :D

Tämä kuva on kopioitu https://paliskunnat.fi/poro/poronhoito/poronhoitovuosi/poronhoidon-kesa/ sivustolta ja ei siis ole oma ottamani. Mutta noin se tapahtui.

Tuossa tulosta

Punaista sävyä 

Merkkauksen jälkeen kaikki pääsivät takaisin yhteiseen aitaan, josta portti avataan ja porot hilpaisevat takaisin luontoon. Sannalta sai aivan uskottaman määrän tietoa poronhoidosta ja saipa vielä kyselläkin :) Vasenleikko jatkuu vielä noin viikon ja siirtyvät seuraavalle alueelle.

Kokemuksena aivan jotain uskomatonta ja Elinan kanssa autossa ei juuri muusta puhuttukaan, eikä vielä seuraavana päivänäkään :D Kiitos kaikille, että saatiin olla mukana!

- Heini