Wappu 2017

Jotain uutta :) Olen vietättänyt aiemmat kuusi vappua kotona Tampereella, erilaisten kokoonpanojen kera. Yleensä juhlat ovat olleet meillä, jonkinlaisella teemalla vappuolympialaisista, harjoitusboolillisiin ja viimeiseen opiskelijavappuun. Nyt kun suuntani tänä vappuna oli Ivalon terveyskeskus (aamuvuoro) niin jäi Mansevappu viettämättä. Tämä aiheutti kevyttä outoutta aiemmin kanssajuhlijoissa ja perään kyseltiinkin, että miten niin en tule vapuksi? Hyvin olivat kuitenkin kuvamateriaalista (jota sain whatsappiin) selvinneet ;)

Mutta oma vappuni, sunnuntaina, alkoi ruokailulla pubi.fissä, joka on Ivalossa sijaitseva anniskelu- ja ruokaravintola. Listalta löytyi sellainen määrä erilaisia drinkkejä, että kukkaro kevenisi niitä nauttiessa ja nuppi sekoittuisi niin, ettei kotio osaisi. Ruokalistalla löytyvät perusmätöt burgereista, siivistä, pizzoista, salaatteihin ja pastoihin. Omalle lautaselleni tieni löysi mozzarellatikut auradipillä ja essi.fi burgeri, jossa myös auradippiä ja BBQ-kastiketta ranskalaisilla - ähky oli sanoin kuvaamaton kun vielä komeus kurlattiin alas kahdella omena siiderillä. Ei tarvitse taasen syödä toviin yhtään mitään ja voi vaan kellahtaa masun viereen nukkumaan :D

Työtoverini burgerimonsteri Rukkanen x)

Vappujaa! 

Täältä sitä ruokaa saa :)

Paitsi, että saimme syödyksi, otimme myös kaksi erää Trivial Pursuit- tietovisa lautapeliä. Alkuun otin turpiini, niin että soi, mutta totesin Rukkasen olevan itse lähempänä vuotta 1500 kuin minun, kun ei ollut sitten hajuakaan koska DaVinci MonaLisansa maalasi :D Toisella kierroksella taisi minun kysymykset olla lastenpakasta ja pyyhkäisin ohi, vaikka väitin Los Angelesissa järjestettävän talviolympilaiset  :D  (ehkei kaikkea pitäisi tunnustaa). Koska makean nälkä yllätti ja lisäseura saapui kyliltä, suuntasimme marketin kautta sitten Floran luokse (koodinimi). Täällä otimme sitten alkoholittoman linjan kun molemmat kollegat päätyvät maanantaina aiemmin töihin kuin itse. Päästiin myös kuulostelemaan ketä me nyt sitten ollaan kun erä (SUOSIKKIANI) en-ole-koskaan-juomapeliä pyörähti käyntiin ja onnistui se myös ilman kuningasalkoholia :) Totesimme, että ainakin tätä kolmikkoa taitaa yhdistää varsin musta ja rankka huumori, ihanaa kun ei tarvitse sanoissa pidätellä ja jäitä saa hattuun takaisin :D

Näitä kuvia otetiin monta ja tämä ehkä ainoa julkaisu kelpoinen :) Kiitos vappuseurasta likat :) 💜

Jäkiruualle :) Ja jos vielä erä Trivialia ;)

Tapoihin kuuluu katsoa silmiin kilistäessä, muuten voi tietää seitsemää epäonnen vuotta makuukammarissa. Ja tulee juoda huikka kilistämisen jälkeen tai muutoin sitten vaan muuten huonoa onnea seuraavat seitsemän. Huomioitu!

 Hyvää Vappua!!

terkuin Heini (joka EI tänä vuonna nouse viimeisenä vuoteesta ja oksenna Tampereen kaupungin pusikoihin ja tilaa ravintolassa maitoa pahaanoloonsa)

Kiilopään kärähdys

Tämä viimeinen vapaapäivä ennen työputkea vietettiin työkaveri Rukkasen ja hänen herra Lapunkoiran kanssa Kiilopäällä. Erno sanoi puhelimessa, että ai sinne Kiiltopäälle x) Aamusta haimme eväät oman kylän kaupasta ja nopean partioaitan kierroksen jälkeen suuntasimme Saariselän kuukkeliin hakemaan kuuluisat lakkamunkkipossut. Sää suosi ja lämpöä ja tuhannen aurinkoa riitti koko päivän. Rukkanen kävi hakemassa vuokralumikengät Kiilopään välinevuokraamosta ja ei kun tunturiin. Moottorikelkan jälkiä ylös Ahopäälle ja sieltä soveltaen, hieman oikaisten eteenpäin, muka luontopolkua pitkin. Asusteena tuttuun tapaan softshellit ja hiihtohousut, alla kerrasto ja kolmet hanskat, joista en tarvinnut ainoitakaan :D Evästys oli kunnossa tällä erää; munkit, karjalanpiirakoita, makkaraa, myslipatukoita ja banaania, sekä kaakaota!. Nopeita sokereita niin jaksoi :)

Siinä näkyy Kiilopää, sitä kohti!

Mukana siis herra Lapinkoira ja Rukkanen

Taukoja pidettiin aina sopivien nousujen jälkeen. Auringon lämpö ja lumikenkäkävely saivat aikaan hienoista hikoilua ja poikkeuksena edellisiin reissuihin, puskapissalta vältyttiin avotunturissa. Herra Lapinkoira tosin löysin oman vessan aina sopivan puun juuresta :D

Kiilopää

Kolme muuta tunturia, okei oli niitä tuntureita ihan pilvinpimein :D

Herra Lapinkoira kurunsuulla

Rukkanen ja koiranen

Kurulla myös minä ja herra Lapinkoira, kuvaajana Rukkanen :)

Hienoja lumimuodostelmia :) todettiin, että täällä on joku kävellyt jo ennen meitä :D

Maisemaa matkan varrelta

Herra Lapinkoira

Kiilopää saavutettiin ja erilaiset matkanmittaus äpit toilailivat ajoittain, joten kokonais matkan pituutta ei saatu selville. Todettiin, että kuitenkin kuusi tuntia (siis kokonaisuudessaan) ja sen verran hyvällä energialla, että huoletta syötiin lakkamunkit :D. 

Kiilopäällä tavattiin muutamat muutkin ja saatiin sitten ryhmäkuvakin :) Herra Lapinkoiraa ei poseeraus huvittanut, joten kuva voidaan todeta autenttiseksi :D

On valkiaa :)

Tein lumienkeliä :D Ei vaineen, tuhannen nurin ja herra Lapinkoiralta samantien pusut piristykseksi

Sitä pohdittiin, että voi kun vaan voisi ja piipertää tunturista toiseen (huomioikaa että auringon säteet ovat hieman muuttaneet ajan, omien voimien ja etäisyyksien hahmottamista)

Muutaman kerran Kiilopäältä alas tultaessa joutui vilkaisemaan karttaa. Reittiä ei siis ollut merkitty, joten arvelimme tuntureiden sijainteja. Aluksi suuntana mietittiin vielä Kuutamokurua, mutta ei sitten ruuti ihan riittänyt sinne asti. Tai kuten totesin, että lopetellaan kun on vielä kivaa :) Ja etsimään poroerottelu kämppää. 

Siellä (oikeassa alareunassa) se on :) mökki, jossa uunissa pari palavaa kalikkaa niin saatiin makkarat paistettua :)

Pitihän sitä jyrkin rinne tulla alas makkaran toivossa. Nouhosin kahdesti takapuolella ja kertaalleen naamallani kun tultiin alas. 

Mitä minä puhuin siitä posaaraamisen heikkoudesta?

Uljaat ratsut

Tästä kämpältä oli vielä reilu nelonen takaisin Kiilopäälle ja se sujui jo hieman rauhallisemmalla keskustelulla. Emme siis nähneet elukan elukkaa tunturissa, osa syynä varmasti kahden syntyjään kaakonkulmalaisen kälätys. Autolle kun päästiin niin kamat mukaan ja suuntana savusauna! Edeltävästi toki limsat ja liput infosta, siitä vielä wc.hen ja peili!! Mitä siellä? Punainen vappupallo!

Selfiet Rukkasen kamerapuhelimella :D Mutta kärykävi mun naamalle varsinkin!

Tuonne sitten savusaunasta. Asteita kuulemma nollasta plus kolmeen. Kirkasvetinen puro, kyllä virkisti!

Taustalla vasemmalla myös savusauna, joka nyt sulkee ovensa toukokuuksi, mutta sitten taas auki :) Lämpöset löylyt täydessä saunassa olivat ihanat :) Ei tarvinnut illasta unen perään kysellä ;)

Viikkofiilis 4

KUUKAUSI TAKANA!!!

Viisi vielä edessä, mitäs sitten kun kaksi kuukautta takana, sitten on on jo kolmannes, KÄÄK! :D Tämä viikko on kulunut yövuorojen jälkeisillä viiden päivän vapailla ja huomenna lauantaina suuntaan vasta töihin. Vapaat olen käyttänyt blogin kirjoittamiseen ja liikkumiseen. Yhden rokulipäivän pidin ja suunnitelmana oli toinen, mutta meni sekin lenkkeilyksi ja seinää päin fillaroidessa (oli niin kova tuuli).

Luonto sulaa ja odotan kovasti leskenlehtiä, mutta katsoin levinneisyys karttaa ja eipä taida tänne tulla :D Linnut laulaa, mutta hiukan vähempi. Lumi sulaa ovelasti puiden juurilta ja penkat pienentyy nätisti. Hanki hieman mataloituu ja kanto vaihtelee. Kertovat, että Saariselkä hiljenee äitienpäivästä Jussiin, mutta Ivalossa kuulemma ovat auki liikkeet ja ravintolat.

Sitten niihin fiiliksiin. Nyt on ollut hieman herkemmillä. Vanhempien koira siirtyi tuonpuoleiseen ja läheisten suru vaikuttaa täälläkin, ei musertavasti, mutta pohdiskelevasti. Hieman myös sitä Ernoa ja Kippuraa kaipailee ajoittain, varsinkin jos silittelee muita koiria :D

Näistä kuitenkin selvitään ja olen hukuttanut asfalttiin ikäviä fillaroimalla ja polkemalla lunta lumikengillä. Samalla saattaa nähdä poroja ja maisemia, uni tulee hyvin ja voi hiukan herkutellakin :)

Hyviä uutisia etelärintamalta :) Saapumassa ovat Kankaanpään kirjeenvaihtaja miehensä kanssa ja työkaverin saapuminen. Erno ja naapurin mieskin alustavasti saapuvat heinäkuussa ja jos sopivasti niin Erno tulisi itse Jussiksi.

Tälläistä kuukaudessa viime viikolta :) Nyt töihin sitten vapuksi!

- Heini

Työkaverini Rukkanen Kiilopään valloituksen jälkeen (siitä kertomus työnalla), miä vähän paloin... :D Hyvä päättää vapaat!

Fillarilla Inariin

Hyvin kulkee vapaapäivinä. Ei mitään järkeä, mutta läksin kuitenkin :) Aurinko paistoi jo aamusta, kun starttasin kotoa. Tällä kertaa mukana ei ollut suinkaan kaakaota vaan dexalin jokin palautusjuoma (maistui erehdyttävästi lonkerolta), muuten samat vermeet kuin eilen. Paitsi, että tällä kertaa myös kypärä päässä 😇  Hanskoina vaihtelin niin nahkarukkasia kuin raksahanskoja, vaihdellen hikisyyden mukaan. Inariin on palttiarallaan 42km tasaista ylä- ja alamäkeä, mutta täyttä asfalttia! Alkumatkan kuusi kilometriä oli semmosta perustasaista ja hienoista nousua, voisi kutsua puuroksi. Näkyminä oli vaaroja ja muutama nyt suljettu Wild spirit- keskuksia. Saavuin alamäkeä Ukkojärvelle. Kauniissa jäässä järvi ja toisella puolella nousee vaara. Ja seuraavaksi porovaara! Siellä niitä viipotti pitkin tietä. Törppö elukka! Kun säikähtää sieltä tien reunasta minua, päättä juosta siihen autotielle ja sitten taas juoksutettiin poroja. Meni kauan ennen kuin tajusivat mennä metsään piiloon. Oli myös kauniita näkyjä, ei ne porot nyt niin pahoja, kun kauniisti poseerasivat jäällä.

Kaksi lähes valkoista :)

Herra ja rouva poro

Nättiä ihan vaan ilman elukoita

Tästä alkoi kevyt mäkiosuus ja minulla alkoi hapotella jaloissa. Nyt oli väärät eväät. Olisi tarvittu enempi sokeria ja rehellisiä taukoja. Muutamaan kertaan kirosin jo koko touhua ja vannoin, että kun pääsen perille, etsin bussiaseman ja tulen bussilla kotio, makso mitä makso. Mutta vielä takaisin tien päälle: matka jatkui puoleen väliin Inaria vievää tietä ja siellä oli karhunpesäkivi- kohde. Mainokset kahvista ja munkista, hintaan kaksi euroa alkoivat jo maistua suussa. Kun en ole sesonkina liikkeellä, jäi munkkikahveet saamatta, mutta luontokohteeseen pääsin :) Raput kavuttiin 200 metriä ylös, jossa oli suuri siirtolohkare, jonka alla vanha karhunpesä, sinne sopisi isompikin nallepentue.

Ei kun tupahan

Mukavaa vaihtelua jaloille ja sai pehva huilata :D istumalihakset hellänä. 

Upeaa maisemaa, karhunpesäkiveltä jatkui vielä 300 metriä ylöspäin ja kyllä kannatti :)

Kaunista on!

Näkyy kauas!

Fillarointi look, muistuttaa erehdyttävästi kyllä alibabaa :D mutta ei palellut korvia! 

Ei ristinsielua tai ääntäkään. Siellä oli myös infotauluja, josta annettiin tietoja. varvuista yms. Parasta oli taulu, jossa luki poronpolusta. Poronpolku on porojen talloma polku, joka voi loppua ykskaks tai ei johda mihinkään :D on hyödyllistä.

Ainoa mikä mulla on pielessä on mun varpaat. Ne on paleltunut kertaa monta ja nyt fillaroidessa, kun varpaat ei pääse liikkumaan niin ne otti aikamoista vilua. Kävely onneksi helpottaa verenkiertoa ja hölmöyttäni tajusin sen vasta paluu matkalla. Ajoittain jouduin myös heiluttelemaan varpaita kengissä, että lämpenisivät. Muita huomioita, pissahädän jatkuminen. Minusta tuntui, että Hong Kongissa munuiaset sammuivat aina patikalla kun hikoili kaiken nesteen. Vaikka tässäkin luulen hikoilevani, on pissahätä jatkuva. Sitten siellä ollaan pakara paljaana kyykkypissalla, hah, ei mikä tahansa poronkusema!

Saavuin Inariin!

Inarissa sitten saavuin matkahuoltoon, joka selvisi pakettivälitykseksi. Osasivat siellä kyllä kertoa aikataulusta ja viimeinen pikkubussi Ivaloon lähtisi kolmelta iltapäivällä. Kun saavuin Inariin niin kello oli 12. No, siinähän kerkiäisi käymään Siidassa. Siida on saamelaisalueen museo- ja luontokeskus. Ensin lounaalle: ylenpalttinen määrä peruna- ja punajuurisalaattia (juuri niitä majoneesipohjaisia) ja poronjauhelihakeittoa, oli hyvä suola. Tuoretta ruisleipää ja kahvit kuivalla pullalla, mutta omenapiirakka oli käypää :) Hieman kouluruoka henkinen ja kolmetoista euroa tästä kokonaisuudesta aivan liikaa, mutta sain vatsan hyvin täyteen.

Siidaan maksoi 10 euroa sisälle, tavallaiselta aikuiselta :D Näyttelyitä oli yksi perusnäyttely ja kolme vaihtuvaa näyttelyä. Perusnäyttely kertoi saamelaisalueen luonnosta ja ihmisistä. Mieleen jäi ainakin se, että ei ole lähes mitään, mitä porosta ei irti saisi ja se käytettiin, aina suonista asti (niistä tehtiin lankaa). Pohdin myöskin sitä, että alunperin porosaamelaiset (ainakin) olivat liikkuvaa kansaa ja liikkumisvälineiden moottorisoituminen on mahdollistanut paikallaan asumisen. Tästä en tiedä onko se ollut välttämättä hyvä asia. Jos kansa, joka ennen liikkui yhdessä, muuttaa nyt kukin perhe omaan torppaasaan niin tapahtuuko eristäytymistä ja syrjäytymistä.

Elukat ja luontohan ovat aina mielenkiintoisia. Tunturisopulien vaelluksen aikaan monilla saalistajilla on pentueita, juuri siksi että voivat sopulivaelluksen aikaan ruokkia jälkeläisensä niillä sopuleilla. Sekä, esim. jotkut eläimet säilyttävät hedelmöittyneet munasolut elimistössään talvenyli, kun ei ole ruuan puutten vuoksi fiksua saada poikuetta hankeen, joten saavat uuden kiiman keväällä. Tai se, että monet kasvit yhteyttävät jo lumenalta käsin ja lehtivihreä syttyy jo varhain eikä kärsi takatalvesta, koska kesäaika on niin lyhyt. Paljon mielenkiintoisia juttuja, kuinka kasvit ja eläimet selviytyvät täällä :)

Siida

Kiersin vielä matkamuistomyymälöitä, löytämättä mitään. Kävin paikallisessa K-marketissa, ostin karkkituusin (karkkiaski) amerikan pastilleja (nyt en hyydy!) ja lähdin kuitenkin polkemaan kotio. Olin rauhallisesti pyörinyt Siidassa ja kylällä kolmisen tuntia niin patterit taas täynnä energiaa. Nyt olin vielä tankannut hyvän lounaan ja pelkkä karkkituusin voima taskussa auttoi jaksamaan. Totesin, myös ettei kotiin ole kiirus ja menisi sitten vaikka koko ilta. Hirveää itsensä psyykkausta :D Voimana oli ajatus, että huomenna miä vaan makaan, käyn kaupassa ja kirjoitan postikortteja!

Tästä se lähtee!

Alkumatka alkoi mukavasti ja ajoin oikeasti tosi rauhassa. Ajoittain jopa hymyilin :D Talutin kovimmat mäet kuin vanhempi täti, mutta perustelen tätä sillä, että sai varpaat lämpöä. Ajoittain heitin namin jos toisenkin suuhun. Päätin, että pitäisin taukoja AINA kun tuntuu pientäkään tarvetta, no ei sitä malta, vaan 10 km välein.

Tie näytti tältä. Liikennettä ei ollut juuri nimeksikään, joten rauhassa sai ajella.

Vesi auki Ukkojärvellä.

Siellä ui herra ja rouva telkkä. Miä en kertakaikkiaan totu näitten eläinten läheisyyteen! Näitten lisäksi näin vielä kaksi palokärkeä, mutta ei mun kameran linssi ja reaktionopeus riitä luontokuvaajaksi. Tulisin varmaan ihan hulluksi jossain Afrikassa, missä voisi nähdä elukoita joka päivä! Innostun niin hirveesti!!

Järvi sulaa ja kohta (niin varmaan) pääsen uimaan :D

Rantakivikkoa

Ja taas mennään, satula päin persettä!

Mitä muuta näin? No lisää poroja. Homma meni porojen juoksutukseksi vielä kotimatkallakin kun mokomat tulevat mettästä suoraan eteen tielle! On nyt sitten nähty poroset. Porokateus on päässyt karisemaan, kun ensimmäiseen kolmeen viikkoon ei niitä näkynyt kuin K-Marketin pakastealtaassa.

Nyt on sopiva etäisyys :D

Porosia

- Poroähkyinen Heini