Koppelo

Ei siis rouva metso vaan alue Ivalossa. Kylältä ajelee fillarilla 11km ja mahdollisuus kiertää Koppelon.. öö.. niemi? tekee sitten 34 km kaikkiaan. Ihan reipas iltapäivän fillarointi. Sää oli aurinkoinen ja hikikarpaloita otti jo selkä, kun paahtoi aurinko mukavasti. Asteita ilmatieteenlaitoksen mukaan oli 6 astetta lämmöllä.

Tommonen renkula

Matka alkoi nätisti sulaneella asfaltti tiellä aina kartan Koppelo - kohtaan asti, jossa virallinen tie päättyy. Muutamia mäkiä oli, mutta suurimmilta hapoilta vältyttiin. Ruuhkaa ei ollut, muutama auto sillon tällön. Jokusia taloja ja Koppelon kyläyhdisyksen talot olivat seuranani matkalla. Mukana mulla oli tietysti kaakaota, vettä, kamera ja nämä kaikki kulki repussa.

Mikäs tuossa ajellessa :)

Veneen vesillelasku paikka, Ivalojoki

Tästä sitten alkoi hiekkatie, joka veisi kartassa kuvatun ympyrän. Noo, kevätkeli ja sulanut lumi ja pehmeä hiekka ei ollut niin ideaali cityfillarille kuin kuiva asfaltti. Tiellä luki vielä, että yksityinen tie, joten kunnan veikot eivät olleet käyneet auraamassa. Alkuun sujui ihan kivasti, oli vain märkää hiekkatietä, jossa silloin tällöin lunta. Muutamia mäkiä, mökkejä ja vasemmalla puolella nousevaa ja vuoroin laskevaa vaaraa. 

Näkyi sieltä vastarannan kauniit pikkumökit :)

Punainen maasturini. 

Ja kuten kuvasta näkyy tie muuttui lumisemmaksi. Ei siinä mitään, hyvä tuossa ajourissa oli polkea ja maa oli sen verta jäässä, että pohja oli kova. Noo, sitten se maasto muutui kuin pyynnöstä. Täysihanki, muutamat lumikelkkajäljet. Sitten alkoi jo vähän hirvittää kun, että meneekö tästä edes semmonen tie, että pääsen pois kääntymättä takaisin. Hieman jännittyneenä eteen tuli kulta-aarre!

Siellä!! Ensimmäiset porot! Ja vielä tiellä, en ollut muuten kääyntymässä takasin

Tälle on kuulemma oma termi: porojen juoksutus. Paitsi, että tunsin suurta riemua ajaessani kuin etelän tonttu punaisella helkamalla takaa poroja valokuvien toivossa, myös hienoista omantunnon koputusta. Ei poroja saisi juoksuttaa...

Mutta kun ne olisi voineet väistää metsään, en minä sinne tule fillarilla!

Oli yllä komean näköistä kun lumipöllysi sorkkien alla!

Jaksan ehkä viikon tällä elämyksellä :D Työkaverini on aiheuttanut jäätävää kateutta kun tuumii aamukahvipöydässä kuinka pihalla talsi aamulla taas yksi poronen. Niin, ei talsi ei rantatiellä! Mutta nyt! Wuhuu! Poroja :D 

Saavuin sitten takaisin jonkinlaiselle tielle, mistä oli mennyt autoja ja niitten uria pitkin sitten takaisin Koppelon tielle. Vastaan tuli potkukelkalla vanhempi rouva ja tuumi, että on tytöllä hieman väärä peli alla. 

Tälläistä täältä Koppelosta, Heini