Fillarilla Inariin

Hyvin kulkee vapaapäivinä. Ei mitään järkeä, mutta läksin kuitenkin :) Aurinko paistoi jo aamusta, kun starttasin kotoa. Tällä kertaa mukana ei ollut suinkaan kaakaota vaan dexalin jokin palautusjuoma (maistui erehdyttävästi lonkerolta), muuten samat vermeet kuin eilen. Paitsi, että tällä kertaa myös kypärä päässä 😇  Hanskoina vaihtelin niin nahkarukkasia kuin raksahanskoja, vaihdellen hikisyyden mukaan. Inariin on palttiarallaan 42km tasaista ylä- ja alamäkeä, mutta täyttä asfalttia! Alkumatkan kuusi kilometriä oli semmosta perustasaista ja hienoista nousua, voisi kutsua puuroksi. Näkyminä oli vaaroja ja muutama nyt suljettu Wild spirit- keskuksia. Saavuin alamäkeä Ukkojärvelle. Kauniissa jäässä järvi ja toisella puolella nousee vaara. Ja seuraavaksi porovaara! Siellä niitä viipotti pitkin tietä. Törppö elukka! Kun säikähtää sieltä tien reunasta minua, päättä juosta siihen autotielle ja sitten taas juoksutettiin poroja. Meni kauan ennen kuin tajusivat mennä metsään piiloon. Oli myös kauniita näkyjä, ei ne porot nyt niin pahoja, kun kauniisti poseerasivat jäällä.

Kaksi lähes valkoista :)

Herra ja rouva poro

Nättiä ihan vaan ilman elukoita

Tästä alkoi kevyt mäkiosuus ja minulla alkoi hapotella jaloissa. Nyt oli väärät eväät. Olisi tarvittu enempi sokeria ja rehellisiä taukoja. Muutamaan kertaan kirosin jo koko touhua ja vannoin, että kun pääsen perille, etsin bussiaseman ja tulen bussilla kotio, makso mitä makso. Mutta vielä takaisin tien päälle: matka jatkui puoleen väliin Inaria vievää tietä ja siellä oli karhunpesäkivi- kohde. Mainokset kahvista ja munkista, hintaan kaksi euroa alkoivat jo maistua suussa. Kun en ole sesonkina liikkeellä, jäi munkkikahveet saamatta, mutta luontokohteeseen pääsin :) Raput kavuttiin 200 metriä ylös, jossa oli suuri siirtolohkare, jonka alla vanha karhunpesä, sinne sopisi isompikin nallepentue.

Ei kun tupahan

Mukavaa vaihtelua jaloille ja sai pehva huilata :D istumalihakset hellänä. 

Upeaa maisemaa, karhunpesäkiveltä jatkui vielä 300 metriä ylöspäin ja kyllä kannatti :)

Kaunista on!

Näkyy kauas!

Fillarointi look, muistuttaa erehdyttävästi kyllä alibabaa :D mutta ei palellut korvia! 

Ei ristinsielua tai ääntäkään. Siellä oli myös infotauluja, josta annettiin tietoja. varvuista yms. Parasta oli taulu, jossa luki poronpolusta. Poronpolku on porojen talloma polku, joka voi loppua ykskaks tai ei johda mihinkään :D on hyödyllistä.

Ainoa mikä mulla on pielessä on mun varpaat. Ne on paleltunut kertaa monta ja nyt fillaroidessa, kun varpaat ei pääse liikkumaan niin ne otti aikamoista vilua. Kävely onneksi helpottaa verenkiertoa ja hölmöyttäni tajusin sen vasta paluu matkalla. Ajoittain jouduin myös heiluttelemaan varpaita kengissä, että lämpenisivät. Muita huomioita, pissahädän jatkuminen. Minusta tuntui, että Hong Kongissa munuiaset sammuivat aina patikalla kun hikoili kaiken nesteen. Vaikka tässäkin luulen hikoilevani, on pissahätä jatkuva. Sitten siellä ollaan pakara paljaana kyykkypissalla, hah, ei mikä tahansa poronkusema!

Saavuin Inariin!

Inarissa sitten saavuin matkahuoltoon, joka selvisi pakettivälitykseksi. Osasivat siellä kyllä kertoa aikataulusta ja viimeinen pikkubussi Ivaloon lähtisi kolmelta iltapäivällä. Kun saavuin Inariin niin kello oli 12. No, siinähän kerkiäisi käymään Siidassa. Siida on saamelaisalueen museo- ja luontokeskus. Ensin lounaalle: ylenpalttinen määrä peruna- ja punajuurisalaattia (juuri niitä majoneesipohjaisia) ja poronjauhelihakeittoa, oli hyvä suola. Tuoretta ruisleipää ja kahvit kuivalla pullalla, mutta omenapiirakka oli käypää :) Hieman kouluruoka henkinen ja kolmetoista euroa tästä kokonaisuudesta aivan liikaa, mutta sain vatsan hyvin täyteen.

Siidaan maksoi 10 euroa sisälle, tavallaiselta aikuiselta :D Näyttelyitä oli yksi perusnäyttely ja kolme vaihtuvaa näyttelyä. Perusnäyttely kertoi saamelaisalueen luonnosta ja ihmisistä. Mieleen jäi ainakin se, että ei ole lähes mitään, mitä porosta ei irti saisi ja se käytettiin, aina suonista asti (niistä tehtiin lankaa). Pohdin myöskin sitä, että alunperin porosaamelaiset (ainakin) olivat liikkuvaa kansaa ja liikkumisvälineiden moottorisoituminen on mahdollistanut paikallaan asumisen. Tästä en tiedä onko se ollut välttämättä hyvä asia. Jos kansa, joka ennen liikkui yhdessä, muuttaa nyt kukin perhe omaan torppaasaan niin tapahtuuko eristäytymistä ja syrjäytymistä.

Elukat ja luontohan ovat aina mielenkiintoisia. Tunturisopulien vaelluksen aikaan monilla saalistajilla on pentueita, juuri siksi että voivat sopulivaelluksen aikaan ruokkia jälkeläisensä niillä sopuleilla. Sekä, esim. jotkut eläimet säilyttävät hedelmöittyneet munasolut elimistössään talvenyli, kun ei ole ruuan puutten vuoksi fiksua saada poikuetta hankeen, joten saavat uuden kiiman keväällä. Tai se, että monet kasvit yhteyttävät jo lumenalta käsin ja lehtivihreä syttyy jo varhain eikä kärsi takatalvesta, koska kesäaika on niin lyhyt. Paljon mielenkiintoisia juttuja, kuinka kasvit ja eläimet selviytyvät täällä :)

Siida

Kiersin vielä matkamuistomyymälöitä, löytämättä mitään. Kävin paikallisessa K-marketissa, ostin karkkituusin (karkkiaski) amerikan pastilleja (nyt en hyydy!) ja lähdin kuitenkin polkemaan kotio. Olin rauhallisesti pyörinyt Siidassa ja kylällä kolmisen tuntia niin patterit taas täynnä energiaa. Nyt olin vielä tankannut hyvän lounaan ja pelkkä karkkituusin voima taskussa auttoi jaksamaan. Totesin, myös ettei kotiin ole kiirus ja menisi sitten vaikka koko ilta. Hirveää itsensä psyykkausta :D Voimana oli ajatus, että huomenna miä vaan makaan, käyn kaupassa ja kirjoitan postikortteja!

Tästä se lähtee!

Alkumatka alkoi mukavasti ja ajoin oikeasti tosi rauhassa. Ajoittain jopa hymyilin :D Talutin kovimmat mäet kuin vanhempi täti, mutta perustelen tätä sillä, että sai varpaat lämpöä. Ajoittain heitin namin jos toisenkin suuhun. Päätin, että pitäisin taukoja AINA kun tuntuu pientäkään tarvetta, no ei sitä malta, vaan 10 km välein.

Tie näytti tältä. Liikennettä ei ollut juuri nimeksikään, joten rauhassa sai ajella.

Vesi auki Ukkojärvellä.

Siellä ui herra ja rouva telkkä. Miä en kertakaikkiaan totu näitten eläinten läheisyyteen! Näitten lisäksi näin vielä kaksi palokärkeä, mutta ei mun kameran linssi ja reaktionopeus riitä luontokuvaajaksi. Tulisin varmaan ihan hulluksi jossain Afrikassa, missä voisi nähdä elukoita joka päivä! Innostun niin hirveesti!!

Järvi sulaa ja kohta (niin varmaan) pääsen uimaan :D

Rantakivikkoa

Ja taas mennään, satula päin persettä!

Mitä muuta näin? No lisää poroja. Homma meni porojen juoksutukseksi vielä kotimatkallakin kun mokomat tulevat mettästä suoraan eteen tielle! On nyt sitten nähty poroset. Porokateus on päässyt karisemaan, kun ensimmäiseen kolmeen viikkoon ei niitä näkynyt kuin K-Marketin pakastealtaassa.

Nyt on sopiva etäisyys :D

Porosia

- Poroähkyinen Heini