Lumikenkäilyä Saariselällä

Hei, vaan :) Otsikon mukaisesti siis tässä tarinaa Saariselän lumikenkäilystä. Nyt kirjoittaessani, päivä tämän reissun jälkeen, olen aivan kipsissä. Reisiä koskoo ja koko likka aivan uupunut, onneksi on vapaapäivä töistä :D

No niin, aloitetaan. Matkustin Saariselälle, jonne matkaa 30km, bussilla. Ennen bussiin menoa sovittelin lumikenkiä, jotka olin saanut lainaan Hervannan tien vastakkaisen puolen naapurilta (Hah, siinä varsinainen koodinimi :D), Matsulta siis. Sain kengät jalkaan, hyvähyvä. Sitten se ongelma, enhän miä tajunnu kuinka hitossa ne saa pois!! Siteet ei tuntunut aukeavan ja bussi uhkasi jättää, olin jo puhelin kädessä soittamassa Manseen, että kuinka hitossa nämä saa pois, kun en akuankkajuoksua halunnut kylällä pinkoa bussiin. Sain ne sitten irti ihan itse, onneksi.

Hyvät on!

Ja kevyet, niin kannoin niitä sitten osan matkasta selässä kun ei tarvinnut hangelle, itseasiassa koko päivän.

Bussissa matka taittui hyvin ja totesin tien varsin kelpoiseksi, kesällä mennä sitten fillarilla. Pari napakkaa nousua, muttei yhtään niin älytöntä kuin Tampere- Rauma välillä.

Saavuin Saariselälle ja huoltoasemalla kävin moikkaamassa isoäitini entistä naapuria, käyttäkäämme hänestä termiä mamman naapuri. Söin ensimmäisen lakkaviinerin ja voi, että oli nannaa :) Tästä infoon ja karttakäteen. Kartasta löytyi hyvin merkityt talvikävely- ja lumikenkäreitit. Sää oli plussan puolella ja infossa tiesivät kertoa, että ilman lumikenkiäkin todennäköisesti saa reitin kierrettyä kun polku on tamppaantunut hyvin.

Ensimmäinen etappi oli Aurorapolkua pitkin, joka lähti mistä maastohiihtoladutkin, jatkaa kunnes haarautuu reitille, joka veisi Iisakkipäälle. Iisakkipään lumikenkäreitti kulkisi noin seitsemän kilometrin matkan ja nousisi Iisakkipään huipulle. Reitti alkoi mukavasti, ilman lumikenkiä, koska tosiaan polku oli hyvin tamppaantunut. Toki, jos erehtyi astumaan sivuun, niin nivuseen asti olisi menty hankeen.

Seurataan lilaa katkoviivaa!

Sää oli harmaa, mutta silti kirkas lumi sokaisi hieman, enhän minä nyt arskoja ottanut mukaan, kun ei paistanutkaan. Tässä muutamia kuvia mitä räpsin alkumatkasta:

Näitä seuraamalla pääsin etenemään hyväst

 Ja eipä näistäkään haittaa ollut :D

Mendelin vaelluskengät! Hyvin kävivät sitten myös niihin lumikenkiin. Oli tarpeen hommata päältä yhtenäiset kun jostain syystä mulla kuluu kenkä jalkapöydän päältä puhki?!? Muuten olin pukeutunut seuraavasti: alusvaatteet (normisetti), sitten erotiikan tappajat, merinovillapusero, tuularit, hengittämätön tuulitakki (mää tarviin niin uuden), hanskat ja pipo. Sitten varsinainen meidän perheen muoti, Ernon kanssa käytetään paljon, puffihuivi :D Kun lopetin loppupäivästä, niin mukana kannoin fleece kerraston ja kuivan t-paidan. Jatkossa tarvitsisi muistaa ottaa kuivat sukat ja kengät. Sulaa se lumikin kengänpäältä.

Koivikkoa, tuolla missä näkyy kevyttä railoa oli avoin puro :)

Tuolla hieman näkyy :)

Alkaa nousta tasaisesti.

Siinä näkyy polkua.

Alkaa näkyä enempi ja enempi...

Mutta, matkani keskeytyi kun vastaan tuli herra paremmalla kamerallaan. Kyselin siinä sitten mitä oli ollut kuvaamassa ja näytti, että ihan viereisellä männyllä kököttää kuukkeli :) Herralla oli mukanaan pähkinöitä ja varsin kesy kuukkeli tuli niitä syömään ja sain hyödyntää kuvausvalmistelut :)

No niin, tiedän, että tämä puu ei ole mänty :D

Siellä hän on, hän oli myös perso kehuille :)

Kurkkija 

Herra antoi luvan julkaista itsestään kuvan, kuulemma jos päätyy vuoden luontokuvaksi haluaa osingoiksi uuden pussin pähkinöitä :D

Ei kommentoitavaa :D

Polku ristesi hiihtoladun kanssa ja siitä eteenpäin tie vei ylöspäin. Nyt oli hyvä hetki ottaa itsestä kuva :D

Hohoo, punaset posket :D

Hyvä hetki siis vetää lumikengät jalkaan. Oli mieletöntä kävellä niiden kanssa. Koko alkumatkan kun joutui tuijottamaan polkua, ettei joudun hangen valtaan niin nyt sai katseen nostaa ja lompsotella vaan. Koska kävelen kuin missi :D :D siis jalat varsin lähekkäin toisiaan, niin hetki meni ennen kuin kengät lakkasivat hakkaamasta toisiaan. 

No niin, nousua lissää

Ylös mentäessä sitä hieman kiroilee ja JVG.n nelisilmä soi korvamatona, mutta kun pääsee ylös muistaa taas miksi enemmän pitää ylöspäin kapuamisesta kuin alaspäin :) 

Arska säällä olisi varmasti vielä hienompaa, joten täytyy tulla uudestaan

Näkyy kauas :) Eväänä mulla oli pähkinäpatukka, Semperin jokin smoothie töhnä ja lähes 8dl kaakaota 0:) Ja todetaan liian vähäksi, olisi syötävää saanut olla enempi.

Yksi vielä :)

Kun läksi valumaan alaspäin, edelleen lumikengät jalassa, oli vielä mahtavampaa. Hangessa haahuilu ja kun sai katsottua kokoajan maisemaa alaspäin niin voi että, ihan hymy nousi korviin. Olin nurin tosin ehkä viisi kertaa kun innoissani pingoin mäkeä alas ja enhän minä ajatellut (taaskaan) että liukuu se lumikenkäkin sopivassa kulmassa sinne kinokseen. No, sitten olin vasenjalka uppoutuneena metriseen lumeen ja seuraava suunnitelma, kuinka kaivautua sieltä. Ei muuta kuin käsineen kaivamaan jalkaa pois ja mahallaan aikani uiskentelin kannattelevammalle hangelle. Kun saavuin tarpeeksi alas, niin kengät selkään ja matka jatkui kenkien turvin. Saavuin takasin Aurorapolulle (perhepolku) ja nuotipaikalle, jossa söin eväät ja join kaakaon. Täytyy hehkuttaa nyt mukana ollutta termaria, (kiitos siitä mamma!) että piti lähes kuusi tuntia kaakaon niin kuumana että joka kerta paloi suu! Teki mieli tehdä pikkumuksut ja laittaa lunta sekaan :D

Tästä vilkaisin kelloa ja totesin, että ehtii vielä kavuta Kaunispäälle. Sinne vei ihan jalkakäytävä, toki sohjoinen. Kaunispäällä olisi ravintola ja laskettelurinteitä. Lähdin kävelemään tietä pitkin ja sitten alkoi askel vähän jo painaa. Huomasin, että vieressä rinteessä käveli ihmisä ja väkeä laski pulkalla alas, joten lompsin kanssa loppu matkan rinnettä pitkin. Ylös kun pääsin huomasin, että mistä mäestä oli kyse: 

Hohoo, pulkkamäki 2.0

Seuraavat kuvat ovat sitten Kaunispään huipulta, josta tulin alas hankireittiä jälleen lumikengät jalassa.

Vieressä näkötorni

Laskettelijoille :)

Siellä on seuraava kohde, Kiilopää!

Lumikenkäilystä on sanottu seuraavaa: se, joka osaa kävellä oppii nopeasti myös lumikenkäilyn :) Itse pidän kovin kävelemisestä, eikä hiihto juurikaan ole koskaan ollut lähellä sydäntä, mutta voi että tämä oli itselle mielekästä! 

Saariselällä kiertelin kauppoja ja totesin, että aivan käypä on Ivalon oma matkamuistimyymälä. Tosin Saariselän design kauppa ArcticQueen oli oma lukunsa ja eräs muumifani tuttavani täytyy sinne viedä ;) Kuitenkin niin pihi, että yhden maitorahkan ostin paikallisesta marketista. 

Tapasin huoltoasemalla vielä mamman naapurin, tämän pojan ja miehen. Söin varsin käypää poropizzaa (kiitos vielä siitä :) ) ja haasteltiin mukavia. Pääsin näkemään mamman naapurin miehen rakanteman aivan uskomattoman mökin! Herran kiesus, jos pysyy saha kädessä, mutta on vielä silmää. Tällä keikalla en kuvannut, vaan kamera lepäsi paksissa. Sain kyydin kotiin ja nukahdin lähes saman tien :)