Makuupäivän lumikenkäily

No niin, kolme yövuoroa takana ja todetaan pimennysverhot ainakin vähän pimentäviksi ja uni on tullut kysymättä. Hyvin siis toivuttu :)

No, mutta sunnuntaina kalaseljanka tulille ja kevyen lounaan jälkeen lumikengät, kaakao ja kamera matkaan ja fillarin selkään. Saavuin Jänkkävaaran juurelle. Alkuperäinen suunnitelma oli kiertää hiihtoladun viertä kulkeva n. 9km lenkki lumikenkien kanssa, mutta näin mielestäni vähemmän puisen vaaran vasemmalla ja eikun sitä kohti. Tämä vaara oli nimeltään Taivalvaara ja sen juurella oli Vuostimojärvi. Järvellä vielä hyvä jää ja moottorikelkkaurat niin sinne vaan. Olin jo aikaisemmin kuunnellut joutsenten laulavan, mutta jääneet ääniksi. Siellä ne sitten olikin!

Vuostimojärveltä, ei olekkaan kuutit jäällä 

Sula kohdassa on kelpo polskia

Siipien esittelyä

Hieman ne minun kuvauksista suivaantui, muttei lentäneet pois. Tästä jatkoin vielä sitten Taivalvaaralle, jossa siis pienempi puusto, joten ajattelin, että saisin edes hiukan parempia kuvia kuin Jänkkävaaralta. Hiki virtasi kavutessa ja päällä otinkin kaakaotauon :)

No niin nyt näkyy jotain :)

Nyt sitten laitoin sitä lunta sekaan :D 

On net käteviä vehkeitä. Erehdyin kerran ottamaan pois ja olinkin sitten nivusiin astikka hangessa ja ryömin ylös jokusen matkan, yleisöä ei onneksi ollut niin vältyin kaupunkilaistytön punastumiselta

Oli vielä upea, lähes pilvetön taivas ja auringonpaiste :)

Kannonnokassa taukoa

Kevyt punoitus :)

Miä näin riekon! Ihan huikea tyyppi. Seisoi ladulla ja no, siinä jäin pällistelemään hölmönä ja en ehtinyt kaivaa kameraa repusta, kun jo se pinkoi huomattavasti kevyemmin hangella hanaa karkuun. Ihan mieletön elukka, ehdottamasti mandariinisorsan jälkeen suosikki lintuni :D Kuulin sen kuitenkin ääntelevän ja ensin aattelin, että se on joku hiihtäjä, mutta olikin tipu. Ääni kuulosti kutakuinkin tältä: 

GPS toimi kokomatkan, mutteipä se kertonut kuin vesialueet, ei esim. näyttänyt maaston muotoja. Mutta aattelin, että kai sitä reitiltä joutaa poikkeemaan kun tulee vain samoja jälkiä takaisin. 

Hankikantoa oli ajoittain ja välillä lumikenkäkin upposi jonkin verran. Vaaralta kun pääsin alas ja takaisin hiihtoreitin tuntumaan alkoi hapottaa :D Oikaisin linjoja pitkin jopa yli puolet matkasta, mutta kun loppuu ruuti niin se loppuu. Otin muutaman kaakaotauon, mutta taisi tulla väsy :)

Notskilla ja sai lumikengätkin huilata

Kuulin taas tikan, mutta en vaan saa siitä sitä hiivatin kuvaa.

Mitä muuta löysin. No aitoja. Se tuntui hassulta, kun ajatus että tosta läpi ja sitten häätyykin kiertää pitkälti, että saa suunnan takaisin. Taisi olla poroaitoja ja toivon niistä löytäväni jonkinlaisen kartan jatkossa :D

Tuossa oli onneksi aukko, mutta joissakin isosilmäisissä kanaverkkoaidoissa voi joutua viertä kävelemään hetkosen

 Sitten löysin jonkin tiputun! Tämäkin viipotti ensin hangella, mutta nyt en antanut periksi vaan juoksi kuin Usain Bolt tervassa tipua kiinni. Tämä oli ovela yksilö ja lensi puuhun, HAH, sain kuvan.

Täytyy vielä selvitellä mistä linnusta on kyse, olisiko pyy?

Terkkuja, Heini