Kiilopään kärähdys

Tämä viimeinen vapaapäivä ennen työputkea vietettiin työkaveri Rukkasen ja hänen herra Lapunkoiran kanssa Kiilopäällä. Erno sanoi puhelimessa, että ai sinne Kiiltopäälle x) Aamusta haimme eväät oman kylän kaupasta ja nopean partioaitan kierroksen jälkeen suuntasimme Saariselän kuukkeliin hakemaan kuuluisat lakkamunkkipossut. Sää suosi ja lämpöä ja tuhannen aurinkoa riitti koko päivän. Rukkanen kävi hakemassa vuokralumikengät Kiilopään välinevuokraamosta ja ei kun tunturiin. Moottorikelkan jälkiä ylös Ahopäälle ja sieltä soveltaen, hieman oikaisten eteenpäin, muka luontopolkua pitkin. Asusteena tuttuun tapaan softshellit ja hiihtohousut, alla kerrasto ja kolmet hanskat, joista en tarvinnut ainoitakaan :D Evästys oli kunnossa tällä erää; munkit, karjalanpiirakoita, makkaraa, myslipatukoita ja banaania, sekä kaakaota!. Nopeita sokereita niin jaksoi :)

Siinä näkyy Kiilopää, sitä kohti!

Mukana siis herra Lapinkoira ja Rukkanen

Taukoja pidettiin aina sopivien nousujen jälkeen. Auringon lämpö ja lumikenkäkävely saivat aikaan hienoista hikoilua ja poikkeuksena edellisiin reissuihin, puskapissalta vältyttiin avotunturissa. Herra Lapinkoira tosin löysin oman vessan aina sopivan puun juuresta :D

Kiilopää

Kolme muuta tunturia, okei oli niitä tuntureita ihan pilvinpimein :D

Herra Lapinkoira kurunsuulla

Rukkanen ja koiranen

Kurulla myös minä ja herra Lapinkoira, kuvaajana Rukkanen :)

Hienoja lumimuodostelmia :) todettiin, että täällä on joku kävellyt jo ennen meitä :D

Maisemaa matkan varrelta

Herra Lapinkoira

Kiilopää saavutettiin ja erilaiset matkanmittaus äpit toilailivat ajoittain, joten kokonais matkan pituutta ei saatu selville. Todettiin, että kuitenkin kuusi tuntia (siis kokonaisuudessaan) ja sen verran hyvällä energialla, että huoletta syötiin lakkamunkit :D. 

Kiilopäällä tavattiin muutamat muutkin ja saatiin sitten ryhmäkuvakin :) Herra Lapinkoiraa ei poseeraus huvittanut, joten kuva voidaan todeta autenttiseksi :D

On valkiaa :)

Tein lumienkeliä :D Ei vaineen, tuhannen nurin ja herra Lapinkoiralta samantien pusut piristykseksi

Sitä pohdittiin, että voi kun vaan voisi ja piipertää tunturista toiseen (huomioikaa että auringon säteet ovat hieman muuttaneet ajan, omien voimien ja etäisyyksien hahmottamista)

Muutaman kerran Kiilopäältä alas tultaessa joutui vilkaisemaan karttaa. Reittiä ei siis ollut merkitty, joten arvelimme tuntureiden sijainteja. Aluksi suuntana mietittiin vielä Kuutamokurua, mutta ei sitten ruuti ihan riittänyt sinne asti. Tai kuten totesin, että lopetellaan kun on vielä kivaa :) Ja etsimään poroerottelu kämppää. 

Siellä (oikeassa alareunassa) se on :) mökki, jossa uunissa pari palavaa kalikkaa niin saatiin makkarat paistettua :)

Pitihän sitä jyrkin rinne tulla alas makkaran toivossa. Nouhosin kahdesti takapuolella ja kertaalleen naamallani kun tultiin alas. 

Mitä minä puhuin siitä posaaraamisen heikkoudesta?

Uljaat ratsut

Tästä kämpältä oli vielä reilu nelonen takaisin Kiilopäälle ja se sujui jo hieman rauhallisemmalla keskustelulla. Emme siis nähneet elukan elukkaa tunturissa, osa syynä varmasti kahden syntyjään kaakonkulmalaisen kälätys. Autolle kun päästiin niin kamat mukaan ja suuntana savusauna! Edeltävästi toki limsat ja liput infosta, siitä vielä wc.hen ja peili!! Mitä siellä? Punainen vappupallo!

Selfiet Rukkasen kamerapuhelimella :D Mutta kärykävi mun naamalle varsinkin!

Tuonne sitten savusaunasta. Asteita kuulemma nollasta plus kolmeen. Kirkasvetinen puro, kyllä virkisti!

Taustalla vasemmalla myös savusauna, joka nyt sulkee ovensa toukokuuksi, mutta sitten taas auki :) Lämpöset löylyt täydessä saunassa olivat ihanat :) Ei tarvinnut illasta unen perään kysellä ;)