sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Esittelyssä Aslak

Esittelyssä siis elokuvateatteri Aslak.

Elokuvateatteri Aslak on Suomen pohjoisin yhä toiminnassa oleva elokuvateatterirakennus. Aslak on digitalisoitu Suomen Elokuvasäätiön avustuksella vuonna 2013 kuvalaadultaan ja tekniikaltaan nykyaikaiseksi elokuvateatteriksi, joka kykenee näyttämään 3D-elokuvia ja ensi-iltaelokuvat. Näin on kirjoitettu Inarin kunnan sivustolla. Lippuja voi ostaa (ja maksaa kortilla, smartum seteleillä yms.) tiskiltä tai käteisellä Inarilaisen toimituksesta. Tuoreet leffa-aikataulut löytyvät Aslakin facebook-sivustolta, Inarin kunnan sivuistoilta ja Inarilaisesta (paikallislehti). 

Aslak
Oma kokemus: Aslakiin astutaan painavista ovista sisään ja jo ennen kuin saavun kyseiseen leffateatteriin mietin, että täytyyköhän olla käteistä. Ei tarvinnut. Sisältä se muistuttaa vanhaa, jotekin omaan silmään, leirikoulumaista aulaa, koska seinissä puuvanerit. Tiski on luukku ja luukusta saa ihanat paperiset pääsyliput, ilman viivakoodia, paikkanumeroa tai tietoa mistä leffasta on kyse. Aslakissa on siis yksi sali, joten pieleen ei voi hirveästi mennä (joskus Ernon kanssa istuttiin vahingossa väärään saliin Helsingissä). Lipunmyynti alkoi puolta tuntia ennen ja salissa ei ole paikkavarausta, vaan nopeat syö hitaat ja Rukkasen kanssa tyylikkäästi istuimme keskellä. Lippu kustansi 10 euroa ja on siis varsin edukas. Tiskiltä sai rahaa vastaan popparia ja jos joku unahtanut, niin myös namusia ja limsaa.

Salissa
Elokuvasali vaikutti täydeltä ja suomalaiselle tuttuun tapaan kukaan ei istunut viereen vaan jäi mukavasti yhden penkin hajurako. Mukitelineet puuttuivat, joten siitä ehkä kehitysehdotus. Elokuva alkoi ilman yhtäkään mainosta, joten täytyy paitsi hyvän paikan saamisen vuoksi myös aikataulun pitävyyden vuoksi olla ajoissa :)

Leffailtaa!
Akustiikka toimi mielestäni kelvollisen hyvin. Elokuva oli 3D.nä vaikka en niistä juurimmin pidä, mutta lasit toimivat moiteetta ja olivat hyvässä kunnossa. Kaikkiaan elokuvateatterin puolesta onnistunut kokemus, joka toivottavasti ei jää viimeiseksi! 

Kuva kopioitu törkeästi googlesta, koska oma ottamani oli surkea ;D
Olimme siis katsomassa ylläkuvatun elokuvan. Lähipiirini tietää minut merirosvohöperöksi, joten lyhyt kuvaus: pidin. (hah, minulla on soittoäänenä elokuvan tunnusmusiikki). Tässä elokuvassa juoni oli helppo (varsin disneymäinen), joten vitsien seuraamisen jäi hyvin aikaa, kun ei tarvinnut muistella juonikäänteitä pysyäkseen mukana. Elokuvassa oli rahtunen rakkautta ja romantiikka, niin kyllä se tämän miestään ikävöivän sai lähes kyynelehtimään. Rukkanen päästi mojovan kiljaisun kun kuvaan oli saapunut hai. Yhdyin kiljaisuun ja sitten hetki tasoiteltiin hengitystä  :D Päähenkilö Jack Sparrow hurmaa minut kerta toisensa jälkeen olemuksellaan ja toikkaroinnillaan, puhumattakaan hienoisesta viskibassostaan. Karibian maisemat ja helle tulivat tähän yöpakkasia potevaan kylään tervetulleina, kuin pala kesää :)

- Hiohoi ja rommia pullo, Heini

Viikkofiilis 8

Kaksi kuukautta!! Miettikää! Ihan tolkutonta! Kohta puoliväli, KÄÄK!

Noin, nyt on huudettu :D Viikkofiiliksinä siis edellä mainitut postaukset kavereiden vierailusta. Todetaan, että turistioppaan rooli on vielä vähän hakusessa, mutta helpottunee kun lumet sulaa kunnolla ja saadaan suunnaksi rehellinen metsä. Raikkaan tuulahduksen toivat kaikki kolme Mansesta :) Ja oli mukava puhua viisi päivää taukoamatta, välillä vähän syvällisiäkin. Kuitenkaan suurempaa koti-ikävää kokematta ;)

Olen täysin koukuttunut pullojen ja tölkkien keruuseen. Pelkään että niskani jää jumiin kun katse on on koko ajan tienposkessa x) Antoisasti kuitenkin 20 euroa kymmenessä päivässä ja en ole edes kaikkea juonut itse 😇 Häätyy kehitellä jokin suunnitelma niiden varalle.

Ensi viikosta, noh edessä on kahdeksan ränni töitä, joten tarkoituksena olla töissä. Jos välissä kävisi sitten omalla kylällä fillaroimassa ja yksittäisiä lyhyempiä kävelyitä.

Lauantaina tarjoitui mahdollisuus päästä saunaan :) Tällä kertaa olimme Jannan tykönä Rukkasen kanssa, paikalla myös Jannan koira Leevi ja tuleva työkaveri. Tuvan isäntä lähti töihin ja lettujen jälkeen muijat (sekä koira) saunomaan! Puusauna ja virtaava joki olivat jotain aivan ihanaa ja jälkeen rupesi silmä painamaan, keskuteluista huolimatta takkatulen hiipuessa :) Rukkanen pulahti koskeen, mutta itsellä jäi vain takapuolen kasteleminen. Virta oli voimakas ja olihan se vesi ihan hiivatin kylmää x)

Huiii!!

Yön aurinko

lauantai 27. toukokuuta 2017

Saariselällä porukalla

Perjantai aamupäivän kulutimme Suvin kanssa kiertämällä Ivalon matkamuistomyymälän, josta mukaan tarttui minulle postikortteja ja Suville teesihti :) Kävimme myös päiväteellä, josta kuvat edellisessä postauksessa. Mauno liittyi seuraamme ja suuntasimme lounaalle Kultahippuun, tuohon Vesa-Matti Loirin kantapaikkaan :) Noutopöydästä saimme vatsa täyteen lounashintaan.

Iltapäivästä siirryimme työkaverini Rukkasen, Herra Lapinkoiran ja kavereiden kanssa Elinan kiesiin ja suunnaksi Saariselkä.  Hyvin uskolliseen Toyotaan mahtui neljä ihmistä ja hännänheiluttaja. Perillä sää oli jälleen kauniin keväinen, eli vuoroin paistoi ja satoi viistosti pyryssä lunta :D Saariselällä ei ole nyt matkakailusesonkia ja kylä varsin aavemainen.

Saariselällä

Voihan kevät!

Rukkanen, Suvi ja Mauno
Läksimme kulkemaan jo Annan kanssa tallomaamme Aurorapolkua, joka jo keskiviikosta sulanut entisestään.

Vielä luistaisi suksikin!

Puroa kuvassa

Iisakkipää näkyy

Terveisiä kesälomalta!

Vieraskirjaa Auroran taukotuvalta

Pyrytti
Aurorapolulta jatkoimme matkaa kohti Kaunispään tunturia.

Hahaa, matkaeväs

Kuulimme myös tarinan koirasta, jolle isäntä heitti keppiä mettään ja koira palasi aina isompi karahka mukanaan :D

Kyllä, nyt sitten paistaa

Pieniä purosia

WIHII!


Hän olikin vetokoira!

Kaunispään päällä

Jänönen, turkin vaihto kesken


Eväät söimme Siulassa, jossa pääsimme istumaan sisälle. Mukana oli teetä, kuumaa mehua ja Kuukkelista haetut lakkapossumunkit! 

Maunon puhelimella kuvattu rytmiryhmä!
Terveisin tunturin valloittajat!

Omalla kylällä Suvin ja Maunon kanssa

Suvi ja Mauno siis saapuivat Norjan reissultaan ja yövyttyään hotelli Ivalossa, hain heidät HostelliHeinilään :D Heidän reissunsa oli ollut kylmähkö ja tuulinen. Kuvat kuitenkin maisemista, jotain aivan mieletöntä! Sinne siis jonain päivänä :) Reitti oli kulkenut:

Tuolla ne on menny :)
Minun tykönä keitimme Norjan reissulta jääneet hernarit ja maisteltiin tuliaisleivoksia. Rieskataikinaan kääräisty makeaa tuorjejuustoa, ei pöllömpää :) Suunnaksi otimme Mukkavuopajan.
Mukkavuopajalla. 

Tilhiä :)
Mukkavuopajalta (kutsun sitä "mukkis"), jatkoimme kaupan kautta Jänkkävaaralle. Latupohja oli pääasiassa sulanut, vain muutamia lumisia kohtia ja tietysti märkä hiekka oli paikoin ihan mutaa. Talsimme siellä vanhalle karhunpesälle, joka oli itsellenikin uusi tuttavuus.

Tuonneko?

Jos nyt oikein kurkkaan, näkyykö nalle?


Nälkä alkoi painamaan ja päätimme "oikaista" linjojen ali. Kai siellä nyt on kuivaa kun aurinko porottaa siihen? No olikin suo.

Hömhöm, mättäitä pitkin. Ai se pettikin?!?!

Kiertotiellä

Kesämies suolla :D

Arskaa!

Vihreää täälläkin :)

Mikä tämä o?
Rämmittyämme halki soiden ja varvikoiden (kuulostaapa runnolliselta) saavuimme Jänkkävaaran laavulle, jossa makkarat tulille ja pidimme sadetta.

Käypä nuotio

Huilaamassa 

Koko porukka

Aika tankata
Sää oli tosiaan aivan keväinen. Vuoroin vettä, tuulta, tuiskua ja aurinkoa niin, että tarkeni teepaidassa, ei mitään järkeä! Ei ihme jos Pekka Poutaakin joskus naurattaa :D Grillissä tirisi poromakkaraa ja suodatinpusseista syöden eivät näpitkään rasvaantuneet, mukana myös sinappi!

Kotimatkalla Liro lähi lätikössä


Kävimme Suvin kanssa CafeStopissa, joka sijaitsee S-marketissa. Koska kakkuvalikoima on tuore ja laaja, päädyimme ottamaan porkkanajuustokakkua ja mustaherukkabrita kakkua. Oikein onnistuneet valinnat. Porkkanajuustokakussa sopiva kosteus, mutta pohjanrakenteeseen suurena porkkanakakun ystävänä olisin kaivannut karkeutta, ehkä pähkinärouheella? Mustaherukkabritakakussa maistui raikas ja aito mustaherukka ja jäikin viimeisimmäksi herkuksi lautaselle :) 

Suvi ja päivätee

Vallan käypää :)
- Heini

perjantai 26. toukokuuta 2017

Päivä Inarissa

Nukuimme nasevasti nyt viime yöstä oppineena eri vuoteissa ja minulla tulpat korvissa :D aina kymmeneen asti. Eväät reppuun ja suunnaksi Inari, Rukkasen kiesillä :)

Matkalla kuvailimme lintusia

Ukonjärvellä joutsenia


Pysähdyimme karhunpesäkivellä. Kyseessä on huoltoasema/kahvila, joka vielä suljettuna. Kyseisen tienvarsi muonitusliikkeen läpi kun kävelee nousevat nyt jo täysin sulaneet portaat ylös vaaralle, jossa karhunpesäkiveksi kutsuttu luola, joka on muotoutunut lohkareeseen. Mietimme, että onko kivi alunperin ollut toisin päin, jotta luola on päässyt sisään muodostumaan ja aikojen saatossa vain vierinyt alas rinnettä?

Paikoin edelleen lunta

Luolassa mahtui siis seisomaan, vaikka sinne kontaten pitikin mennä sisään.


Rappuset jatkoivat ylös näköalatasanteelle

Inarijärvi

Vihreää ja kivikkoista maisemaa katselemassa ja linnunlaulua kuunnellessa. Ei, emme nähneet karhuja :D

Inariin päästyämme suuntasimme ensitöiksi Siidaan, koska se oli ainoa, jolla oli aikataulu. Söimme Siidassa varsin kelvot lohivoileivät ja erehdyin maistamaan Rovaniemeltä tullutta, käsintehtyä suklaata, ei paha. Aloitimme kierroksen museolla, aina lapsille suunnattua näyttelyä myöten :D Nyt hommasin vuoden kortin kyseiseen paikkaan, joten Erno ja Vesa ja porukat - sinne mennään! Itse koen, että Siidassa saa vastauksen lähes kaikkiin kysymyksiin, koska Pohjoisen luonto ja saamelaiskulttuuri on varsin kattavasti siellä esitelty. Hymyssäsuin jaksoimme ihailla luonnon fiksuutta hoitaa asioita ja auttaa luontokappaleita selviytymään :) Vaihtuvana näyttelynä tällä kertaa oli 50 luvulta valokuvia, poseeraamattomia ja poseeraavia kuvia. Ihan käypiä, enemmän tarinaa ehkä? Ja enemmän kuvia olisin kaivannut.

Siidan naali

Kuukkeli x)

Siidasta suuntasimme Inarin hopealle kuolaamaan eritoten sormuksia, mutta jäivät hyllyyn ;) Tästä matka jatkui Jäniskosken sillalle Juutuanpolkua ja ruokailemaan. Lunta ei ollut enää lainkaan ja helpotti kulkua. Trangialla valmistui hernari ja hyväähän se on ulkona. Kaakaot vielä jälkiruuaksi ja toisen patikkalaisen tarinaa siitä kuinka elää elämänsä onnellisinta aikaa :) Sää oli ihan käypä, olisiko ollut asteita 6-8 lämmintä ja tuuleton, pilvinen. Olen kuitenkin todennut jo usein, ettei säälle voi mitään, pukeudutaan sen mukaan =)

Käpylintu?

Siellä näkyy Jäniskosken riippusilta!

Hyvin virtasi

Jäniskoski

Harkinnassa vielä ylitys.  


Akustiikka oli aivan mieletön; keskellä virtausta kuohun ääni oli niin kova, että korvissa soi ja vajaa muutama metri sen jälkeen hiljeni kuin veitsellä leikaten.

Manseporo pähkimässä läpikulkua

Juutan polulle matka käy läpi porttien näin...

Pakkasmarja! Ei kuolla nälkään

Juutuan jälkeen nauroimme pysäköintipaikan poroille ja suuntasimme vielä Tuulispäälle. Tuulispään 1,5km reitti oli lumenpeitossa, joten kapusimme tv- ja radiotornin juurelle, varsinaista perälihastreeniä ja totesimme, että varsinainen Suomi maisema! Ei olisi uskonut, että ollaan pohjoisessa, olisi kernaasti uponnut kuvaus järvisuomesta.

Aivan selvä järvisuomi :D


Illasta kämpillä makkaran paistoa ihan hellalla, kun todettiin olleemme ulkona sopivasti ja tietysti hölötystä taas pitkälle yöhön. Välillä kaivattiin jo teetä tarinoiden tueksi.

Anna lähti hela- (ei kiirastorstaina :D) torstaina puolen päivän aikaan Kuuputilta ja tästä puolen tunnin päästä seikkailemaan Ivaloon kanssani liittyivät Suvi ja Mauno. Mutta se on sitten jo toinen tarina.

- Heini