Juutuanjoen polku tarinoineen

Kun olin erämaakirkolta saapunut ja luontokeskus Siidan kohdalla, olin jo varsin takki tyhjä. Tarjolla olisi vielä n. 5 km kävely Juutuanjoen polulla, bonuksena riippusilta. Mitä sitä, jos JBussiin on kolme tuntia niin eikö lumikengät jalkaan ja seuraamaan vuorostaan oransseja viittoja.

Juutanjoen polku kulki leveänä reittinä ja hanki kantoi paremmin kun veti lumikengät jalkaan, joten niillekin oli käyttöä :) Muutamia mäkiä ja hiekkatien pätkä. Samalta paikalta lähtee myös reitti Otsamon tunturiin, mutta se ohitettiin tänään. Juutuanjoen reitillä oli muutamia tarinatauluja kuvituksineen saamelaistaiteilijan Merja Aletta Ranttilan tekosia. Kursivoidulla fontilla on kopitoituna tarinataulujen tarinat.

Nämä on hyvä kuvata matkaan mukaan :)

Ajoittaisia auringon pilkahduksia

Akselin kalapolku

Kuuluja Juutuanjoen kävijöitä ja saamamiehiä oli Akseli Veskoniemi (1912-2000), Juutuanjoen alakosken niskassa syntynyt ja siellä ikänsä asunut. Akselilla oli ikimuistoinen nautintaoikeus jokeen. Viimeiseen asti Akseli kulki mopollaan joelle, monestikin tätä polkua. 

Akseli tunsi Juutuanjoen joka mutkan, kaikki kivet, kaikki kivenkosteet. Tyhjin käsin Akseli ei juuri joelta kotiinsa palannut. Aina oli ruokakalat, harrit, siiat tai taimenet mukanaan. Kuuluipa valtaisan hauenkin nähneen, mutta sitä säikähtäneen, ei sellaiselle halua kukaan puukalaansa menettää. Selkäeväkin oli kuin miehen käsivarsi, ja itse kala kuin metrinen halko.

Ja jo porisi Akselin keittiössä kalapottu: perunat kattilan pohjalla ja kala pilkottuna päällä - Inarilainen iltapala.

Siinä se on :) Jäniskosken riippusilta

 Haakelperin  loppu

"Kuluneen vuosisadan alkupuolella tehtiin Inarissa suuren luokan vesirakennustöitä. Venereittien kulkukelpoisuutta paranneltiin perkaamalla, kanavoimalla ja varustamalla kannakset ja koskipaikat veneen vetoon sopivin teloin. Töitä johti insinööri Hagelberg työparinaan Anttila. Hagelberg ei ollut vain teknikko ja johtaja, vaan myös taitava vesillä liikkuja. Semmoista paikkaa ei ollut sattunut vastaan, mitä hän ei olisi Anttilan kanssa veneineen selvittänyt. 

Rakennuttaessaan Jäniskosken teloja hän vietti paljon aikaa itse kosken äärellä puntaroimassa laskumahdollisuutta. Lopulta haaste kävi niin ylivoimaiseksi, että hän otti ja meni Anttilan kanssa veneineen koskeen. Kaikki sujui nuotilleen siihen saakka kuin nuotteja oli tehty. Kosken alla oli kuitenkin kohta, jota Hagelberg ei ollut ottanut huomioon ja siinä tuli sitten vahinko. Anttila löytyi kosken alta, jossa hän kivellä istuen kuivaili taskukelloaan, mutta Hagelberg jäi jalastaan kiinni ja hukkui."

Hienolla paikalla

Täällä ollaan :)

Tästä yli

Oi mikä rantakivikko, tänne täytyy tulla kesällä ihan vaan istuskelemaan

Pimeät soutajat

Elo-syyskuun iltoina, pimeän ja hämärän rajamailla iskee Juutuan taimen. Silloin joelle saapuvat taimenta soutamaan Juutuanjoen kokeneet kalastajat. Näitä Lauri Arrelan ja muiden vanhojen konkareiden perinteenvaalijoita kutsutaan Pimeän soutajiksi. He tuntevat ottipaikat pimeässäkin. Pimeän Soutajilla on omat taikaperhonsa, taika-aikansa ja taikapaikkansa, kullakin soutajalla omansa, kokemuksesta tullut. Sen oikean perhon on mentävä juuri oikeaan aikaan oikean kiven vierestä ja - tietysti niin, ettei vene soudettaessa hipaisekaan viereisiä kiviä. 

Juutuan omalaatuisen taimenen soutukulttuuriin sisältyy kirjoittamattomia sääntöjä, joiden kunnioittaminen on edelleenkin kalaonnen säilyttämisen ehdoton edellytys.

Tämä joki on Inarisaamelaisten kotijoki. Kuulemma jokienjoki ja kohtaamispaikka.

Kattokaa miten kirkasta!

 Metsärosvojen aikaa

Ennen Kittilän tien rakentamista Juutuanjokea pitkin on tultu Solojärveltä ja Ivalon Matin suunnalta Inariin asioille. Kaikki kulkijat eivät kuitenkaan olleet liikkeellä kunniallisin aikein. Aikanaan myös metsärosvoja tavattiin.

"Myös erään kultamiehen arvellaan joutuneen metsärosvojen uhriksi. Hän oli lähdössä kotiinsa etelään, mutta päätti ennen lähtöään käydä hoitamassa asiansa kirkolla. Hänen nähtiin ylittävän Ivalojoen ja lähtevän Hammasjärven ja Solojärven kautta alas Juutuanvartta kirkolle johtavaa polkua. Perille hän ei koskaan tullut. Vuonna 1951 kalanviljelylaitoksen perustusta kaivettaessa löytyi vanha tulisija, jonka alla oli miehen luuranko. Sen arveltiin olleen tuo kadonnut kullankaivaja, jonka rosvot olivat tässä tavoittaneet."

Loppu matkasta reitti oli lähes sula ja lumikengät kantoon, ainakin tämä on paikka minne voipi toukokuun tulijat viedä :)

Reitti toi kivasti takaisin Inarin kylälle ja nesteeltä kahvin kautta JBussille. JBussi on minibussi, joka pääasiassa toimittaa posteja, mutta matkahuollon mukaisesti saa bussikyytejä (maksua vastaan). Viimeinen vuoro klo 15 lähti Inarista ja kaasutteli likipitäen puolituntia Ivaloon.

Viikonloppuna suuntana Rukkasen ja Herran Lapinkoiran kanssa Levin kautta Kilpisjärvi :) (ja Sodankylä Lidl). Kuvia saapunee alkuviikosta :)

terkuin Heini