Inarikettu: Viikkofiilis 6

Viikkofiilis kysymyksiin vastaten:

- Mitäs lappismuidu? No mitäs tässä, taustalla upeimpia Lapin maisemia mennä viikonlopulta Kilpisjärveltä ja matkaseuran löytyminen, jonka kanssa pärjättiin hyväst :D

- Eli Ivalo on ennen inariakö? Kyllä, Inari on maakunta, jossa sijaitsee Inarin kirkonkylä. Inarin hallinnollinen keskus on Ivalo

- Ootko sinä elänyt ilman vessapaperia tähän asti? En vaikka sitä innoissani Lidlistä ostinkin!

- Mitäkä sinne? Tänne lunta ja poroja. Kuutosen ränni töitä ja työkaverin kommentti, että tuntuu kuin olisin ollut täällä aina :) Sain myös lempinimen tuuliviiri, kuulemma ei pysy paikallaan... (mistähän tuokin tulloo? :D)

- Mitäs pohjoisessa muuta kun rauhaa ja luontoa? Hirrrveetä makean himoa ja Rukkasen kannustamista pannukakun tekoon :) Suunnittelen seuraavia retkiä Saariselälle ja Koppeloon.

- Onko Erppaa ollut ikävä? Ei ja juu. Erppaa silloin tällöin, kun on hiljaista iltaa kotosalla. Puhelu onneksi helpottaa. Koiraa on silloin ikävä kun silittelee muita koiria. Erno onneksi näyttää skypestä mulle Kippuraa :) Ja hyvin nuo näyttävät pärjäävän.

Muita mietteitä
Tuntuu, että olen luonut oman "Ivalokuplan", jossa sitten oleskelen. Kehitän itselleni mahdollisimman paljon tekemistä ja tarvittaessa väsytän itseni, jos meinaa ikävä alkaa painamaan. Yritän hankkiutua Ivalon työkavereiden seuraan, kun on sosiaalisen hetken tarve. Ajoittain psyykkaan itseäni kuuntelemalla Disneyn Frozenin Let it go - kappaletta ja muistuttelen miksi tänne lähdin, sitten taas jaksaa. Jokainen luontoretki antaa paljon, se on täällä mieletön. Pidän ylikaiken siitä, että voin oikeasti nähdä eläimiä ja lintuja metsässä. Odotan innolla pidempiä retkiä, jahka polut sulaa sopiviksi kulkea. Ennen sitä täytyy fillaroida :)

Palaanko täältä? Todellakitodellaki :D Tämän on tarkoitus kestää tietyn ajan ja haluan palata. Kaipaan vesisadepäiviin Ikeaan menoa päiväkahville. Lidliä, Makkarajärven luontopolkua ja kavereiden läsnäoloa, siis tuttuja kuvioita. Ja sitä miestä ja sitä koiraa :)

Olen iloinen, että läksin ja astuin pois mukaavuusalueeltani. Tekee hyvää opetella olemaan samaan aikaan nöyrä ja vahva. Yritän opetella luottamaan itseeni enemmän (lähinnä töissä) ja antamaan myös välillä itselle anteeksikin. Huolellisuutta! Tuntuu, että en voi aina opetella, joskus pitää osata! Mutta olen mielummin pelannut varman päälle kuin soveltanut. Hiomista hiomista.

Olen oppinut jotain kropastani. Tarkoituksena oli laihduttaa (yllättävää), mutta vaaka ei liiku. Olen kuitenkin huomannut, kuinka kunto on noussut ja hengästymistä tapahtuu vasta pidemmässä ja pidemmässä rasituksessa. Jalat jaksavat ja palautuminen on nopeampaa. Olen lisäksi hoksannut itselleni sopivat retkieväät, joilla saa pidettyä ruutia yllä.