Vapaapäivän vajaa 100km satulassa

Kello soi seitsemältä ja aamupalan jälkeen, joka sisälsi kahvit, puurot, munat ja banskun, kutsui satula kahdeksalta. Tarkoituksena ajaa Saariselälle ja sieltä Kiilopäälle. Mukana tuttuun tapaan potta päässä, pyöränpumppu kaiken varalta, kamera, kahdet hanskat ja eväät. Eväinä tällä reissulla 0,5 litraa vettä (hana lämmintä, koska kylmä vesi tuntuu hyvin ikävältä viimassa), kuumaa mehua, myslipatukoita, omppo ja (mainoksenuhri!) Arlan tuorepuuro.

Tuommosta matkaa

Täällä sitä mennään

Todetaan ainakin tie sulaksi :D

Kevyttä nousua

Myötä tuulessa, kuvat otin siis takaisin päin tullessa laiskuuttani ;)

Alamäkeen!

Muitakin matkalaisia

Eväillä

Sää oli lämmin jo aamusta ja kevyt vastatuuli, 4m/s etelästä, joten oli ainakin lämmin tuuli. Alkumatkasta pysähdyin lähes kuuden kilometrin välein juomaan, kun alamäessä joutui polkemaan, sen verran navakka tuuli. Ylämäet talutin, myöskin siksi (huonokunto) mutta sai varpaat lämpöä, kun paleltuvat paikallaan tossussa ja viimassa. Kertaalleen näin poroja ja penkoissa tyhjiä panttitölkkejä niin paljon, että olisin saanut uuden pyörän. Jäivät vielä tien viereen kun eivät kyytin mahtuneet (tarvitsen korin...). Liikennettä oli, muttei sillai että riesaksi. Saariselälle noustaan aika *aatanan pitkää mäkeä ja se ottikin aika pitkän ajan. Saariselälle päädyin klo 11 aikaan. Söin varsin reilun lounaan Kuukkelissa, spydäriä ja karjalan piirakoita (oli mulla salaattiakin). Siinä istuskelin ja kuivattelin ikkunan viereisessä pöydässä selkää ja potkaisin kengät pois ja laitoin villasukat lämmittämään.

Matkalla sattui hätä. Nimittäin pissahätä. Paikassa, jossa puut ovat ohuita kuin oma ranne, eivät paljoa reipasta massaaa kerännyt pehvani peitä. No, paikka on aina ongelma, mutta sitten se hiton tuuli! En ole koskaan aiemmin joutunut miettimään, että pissaanko vastatuuleen ja nyt sitä piti oikeesti miettiä, ettei lahkeet kastu! Minulla ei vain tule mitään mistään täydellä rakolla olemisesta, keskittyminen karkaa kuin avoimesta portista. Selvisin kusematta kengilleni! Olen kuuluisa kyykkypissaamisestani, kerran tulin pöpeliköstä tielle tuhannen tyytyväisenä, kunnes vedin havun oksan housuistani. Kas kun rupesi kutittamaan!

Suunta jatkui hetken harkinnan jälkeen vielä Kiilopäälle, jonne olisi googleMapsin mukaan 18 km. Oli aamupäivä vasta ja ei vielä hirveää hapotusta niin kyytiin vaan. Kakslauttasen kohdalta sitten vasemmalle kohti Kiilopäätä.

Saapuminen ensimmäiseen risteykseen

Taideteos

Siellä näkyy Kiilopää :)

Kiilopäällä sitten kattelin reitin kuntoa ja tuumin, että jos sitä kapuaisi sinne. Reitti oli luminen, mutta kantava niin läksin käppäämään. Tuuli tuli nyt tunturissa kovaa suoraan oikeaan poskeen ja kuvaukset tein rehellisesti vasta alaspäin tultaessa. Vaikka matkaa ei ollut kuin 1,9 km niin kun se on ylämäkeä niin toteaa tehneensä napakan pakaratreenin ;) sen pitkän matkan fillaroinnin lisäksi, jossa todetaan etureisi heikoksi. Mutta tunturiin! Ylhäällä pällistelin hetkisen ja kuvailin. Kova tuuli haittasi itselaukaisu kuvausta kun tuuli meinasi kaataa kameran, mutta onneksi jo päällä sen verta sulaa, että sain kivistä tehtyä kameratelineen :D

Suunta tuo!

Näkymää

Oli hiljaista ja valkoista

Hähää, kuivatin hanskat

Kiilopään valloitus osa 2

Tuolta se minun tie tuli

Vielä ei olleet raput sulanu

Tolppapolkua ylös

Kohta taas ajetaan...

Ensi kerralla pulkka mukaan :D

Alaspäin tuli joutuin ja Kiilopään hotellin penkillä (hotelli kiinni) join mehut ja söin välipalapuuron ja alkoi kotimatka. Se sujuikin joutuin, hiivatti! Kyllä tietää miltä myötätuuli tuntuu! Jaksoin kaikki, ihan kaikki mäet, ja vaihteistosta oli käytössä tappiluku 7 valtaosan matkasta. Tuli tuntia nopeammin kotio ja ei tarvinnut kuin Saariselällä mehumyslitauon, edeltävää nousua varten se tuntui tarpeelliselta ja täyttipä Saariselän nesteen työntekijä minun vesipullon lämpimällä hanavedellä (hyvä syy olla ostamatta vettä kun tarvitsee lämmintä) Hah, olen niin ovela :D

Reipas Helkama

Kiilopään puu-ukkoja

Huijaamattomat asteet

Päiväreppu

Potta ja jälleen, oppimatta viimekerrasta yhtään mitään, avotunturiin ilman aurinkorasvaa! Voi aivot, missä lienette!

Muita mietteitä sitten. Tykkään ajaa yksin. Saa tauottaa omassa tarpeessa ja ei tarvitsee pelätä perään ajoa sekä ennen kaikkea laulaa niin kovaa kun kehtaa (sori porot). Tällä kertaa, varmasti osa syy miksi sujui niin hyvin fillarointi, oli (kehtaankohan sanoa) minulla oli musat korvissa. Jokin spotifyn soittolista ja ai, että raikasi niin Kaijo Koot kuin Lauri Tähkätkin. Usein luonnossa tykkään olla ilman musaa, jotta kuulen linnut ja muut, mutta maantiefillaroinnissa ääneet ovat viima, puuskutus, kiroilu ja muu liikenne, joten kotimainen musiikki oli tervetullutta korvakäytävään. Ja itseasiassa ei tuntunut, että olisin ajanut yksin, nyt mennään tunteelliseksi, mutta aattelin jo ajaessa että kirjoitan tämän... Musiikki tuo mieleen muistoja, jotka usein yhdistyvät ihmisiin. Tällä reissulla en siis ollutkaan yksin vaan seuranani oli:

Anni tulit mieleeni :) Kotiteollisuus - minä olen 
Anu ja Eetu, taisi edustaa hyvin viime kesää ;) Kaija Koo - Nää yöt ei anna armoo 
Vesa ja Anna, joiden kanssa (erikseen) nauttinut ysärifestareita!! Movetron - ei kenenkään maa, Aikakone - Odota ja Hausmylly - Ikävä lokakuu
Kaveripariskuntamme Lysti, jonka isäntä tykkäsi tätä laulaa (Terkkuja Libanoniin ja Turkuun!) J. Karjalainen - Meripihkahuone 
Anniinan kanssa keikallakin oltiin Lauri Tähkä - Morsian 
Lauri, jonka kanssa kuunneltiin tätä HongKongissa Paleface - Helsinki -ShangriLa 
Veljeni Ilpo Irwin Goodman - Rentun ruusu 
Alexandran kanssa laulettiin pitkillä automatkoilla lapsena kohti Yllästä Tommi Läntinen - Rööperin kuu 
Mäntti, joka esitti laulun kaverimme häissä, voi sitä kyynelten määrää :') Eppu Normaali - Linnunradan laidalla 
Voi Riina, muistatko Anssi Kelan joskus 2000-luvun alussa meripäivillä ja hirveässä krapulassa Vain elämää jaksot :D Anssi Kelan versioima - 2080-luvulla 

Eli en matkustanut yksin :)


- Heini